Mitä mukaan viikon vaellukselle?

Mitä mukaan viikon vaellukselle?

Sunnuntaiehtoo sopii erinomaisesti Sokosti Challenge -retkeilykurssin varustepoliittisille pohdinnoille.

Palataan siis ajassa kevätpäiviin aikalailla näihin aikoihin, kun sähköpostiin alkoi tipahdella ensimmäisiä viestejä kesäkuun vaelluksesta, joka alkaisi viikonlopun mittaisella perehdytyksellä erätaidoista ja vaeltajalle muusta hyödyllisestä tiedosta. Kaikesta siitä, mitä olen kirjoitellut juttusarjan kahdessa aiemmassa osassa.

Silloinkin oli sunnuntai kääntymässä iltaan.

Ja seuraavaksi tehtäisiin jotain, mitä kaikki olivat jo pienellä jännityksellä odottaneet: jaettaisiin eväät ja pakattaisiin. Viilattaisiin pois kaikki tarpeeton. Tuntuu hullulta, että minultakin jäi melkein puolet varustuksesta Kiilopäälle, kun maanantaiaamuna nakkasimme rinkat selkään ja lähdimme kohti vaelluksen ensimmäistä etappia.

Grammanviilaus jakaa mielipiteitä. Kun toiset haluavat olla mukavasti leirissä, toiset haluavat olla pidemmän päivän mukavasti liikenteessä, jolloin rinkka on kevyempi ja yleensä myös askel. Tässä kohtaa törmään kuitenkin heti kahteen ongelmaan: mukavasti leirissä tarkoittaa minulle: 1) kalastusta ja 2) valokuvaamista. Kalavehkeet kulkevat siis aina mukana, mutta harkitsen yhä useammin järkkärin jättämistä kotiin, sillä sääsuojatulla laajakulmalla varustettuna tuo pirulainen painaa aika tasan neljä kiloa.

Riippuu siis hyvin paljon kohteesta ja vaelluksen pituudesta, otanko kameran mukaan vai en.

Grammanviilauksen historiasta sen verran, että vaellustyyleinä kevyt- ja ultrakevytretkeily ovat syntyneet Yhdysvalloissa pitkien vaellusten tarpeista. Kevyen rinkan pioneereja ovat olleet muun muassa 1950-luvulla läpi Appalachian Trailin kulkenut Emma Rowena ”Grandma” Gatewood (1887-1973) sekä liudan aihetta käsitteleviä kirjojakin julkaissut elävä legenda Ray Jardine.

Rinkan peruspaino Suomen Ladun kurssimateriaalien mukaan määräytyy varusteiden painosta ilman vettä, ruokaa ja polttoainetta. Ymmärtäisin tämän teoreettisen käsityksen sillä, että vesi saadaan puroista, tulen voi tehdä (niillä paikoilla missä se on sallitua) itse eli polttoainetta ei tarvittaisi. Ja jos tuota ajatusmallia noudattaisi ihan tappiinsa, sitä hankkisi lounaansakin itse esimerkiksi marjastaen ja kalastaen. Ja niinhän me pitkälti teimmekin viime elokuisella Varanginvuonon vaelluksella, kun kalaa tuli niin että pussiruoat jäivät syömättä.

Kevytretkeilyssä rinkan peruspaino jää alle 10 kilon, ultrakevyeessä alle viiden. Yhdeksällä kilolla selviää viiden päivän vaelluksen Sokostille, 11 kilolla viikon vaelluksen Pohjois-Norjaan. Tai ainakin minä selvisin.

Retkeily on muodissa, ja varustehype sen ympärillä riistäytynyt käsistä. Kaikkea, mitä kaverilla on, ei tarvitse omistaa. Edes grammoja ei tarvitse viilata, jos ei halua.

Mutta kun kerran panostaa kunnon varustukseen, sillä vaeltaa vuosia, ellei välttämättä halua hankkia joka kevään tai syksyn uutuusvärejä. Retkeilyn ei siis missään nimessä tarvitse olla varusteista kiinni, mutta toki pitkillä vaelluksilla kannattaa materiaaleissa panostaa laatuun, sillä kuten sanoin, laatu kestää aikaa.

Sen vuoksi pyrin hetken säästämään ja hankkimaan laadukkaamman version siitä, mitä ikinä nyt olen sillä silmällä katsellutkin.

Keventäminen ei ole vain mielentila ja elämäntyyli, vaan se vaatii myös taitoa ja kokemusta. Kuten isäni sanoisi, ”takki auki” ei hommaan kannata lähteä, sillä keskellä erämaata ei kukaan tule täyttämän varustusta, jos on lähtenyt kokemattomana liian kevyeti reissuun.

Homman voi kuitenkin aloittaa niinkin yksinkertaisista kysymyksistä, kuin: Voisiko samasta astiasta syödä kaikki ruoat? Pärjäisinkö pelkällä lusikalla? Riittääkö kirveen sijaan hyvä puukko? Lyhyet retket ovat aina helpompia toteuttaa, mutta kun maastossa vietetään viikko tai pidempään, ja kun kaikki kannetaan selässä, sitä kyllä jossain vaiheessa kiittää itseään jokaisesta repustaan viilaamasta grammasta.

Sitten vielä pari tärkeää asiaa muistutukseksi.

Sukat. Tuplasukkaa ei turhaan suositella, sillä se on varmasti paras tapa ehkäistä rakkojen synty. Tuplasukka nimittäin mahdollistaa sen, että alempi sukka pysyy ihoa vasten kuivana ja paikallaan, jolloin mahdollinen hankaus siirtyy sukkien väliin eikä kipeästi kantapäähän.

Vaelluskengissä pitää aina olla vähän lisätilaa varpaille, sillä jalat turpoavat vaelluspäivän aikana. Hanki siis hyvin istuvat monot, joissa on aavistuksen ylimääräistä tilaa. Ja muista kävellä kengät sisään ennen vaellusta.

Retkeilyvaatteet

★ Fjellun Keb-takki ja -housut
★ Vaellusshortsit (unelma olisi housut, joista saa puntit irti)
★ Vaelluskengät
★ Sukat: 2 x liner + yhdet vaellussukat (vaellussukat linerin päälle)
★ 2 x urheiluliivit + kolmet pikkarit
★ Pitkähihainen tekninen aluspaita
★ Untuvatakki
★ Sadehousut ja sadetakki
★ Pipo + pari buffia
★ Merinovillaiset sormikkaat
★ Ohut hamam-pyyhe
★ Crocsit vesistöjen ylityksiin
★ Makuualusta
★ Kolmen vuodenajan makuupussi
★ Teltta kantoon puoliksi kaverin kanssa

Retkikeittiö

★ Keitin + kaasu
★ Tulitikut
★ Kuumaa kestävä ruokakulho + kuksa
★ Taittolusikka (kuvien pitkä meni poikki)
★ Naglenen juomapullo
★ Puukko (filerointia varten on omansa, eli en minäkään kaikessa grammaa)

Lue vinkit viikon vaellusruoista vaellukselle »
Lue vinkit tuunatuista retkieväistä »
Millainen retkikeitin kannattaa valita? »
Lue vinkit kevyeen kenttäkeittiöön »

Henkilökohtaiset tarvikkeet

★ Hammasharja
★ Piilarikotelo, jonka kupeissa hammastahnaa
★ Piilarikotelo, jonka toisessa kupissa kasvo- ja toisessa aurinkorasva
★ Piilarit + 50ml nestepullo
★ Hyttysmyrkky
★ Istuinalusta
★ Pieni ensiapulaukku
★ Puolikas vessapaperirulla
★ Otsalamppu
★ Puhelin + varavirtalähde
★ Aurinkolasit + aurinkorasva
★ Kartta + kompassi
★ Rinkka + sadesuojus

Lue vinkit ensiapulaukun sisällöstä »
Onhan sinulla tarpeeksi kattava vaeltajan vakuutus? »
Muista myös Retkietiketti »

Pikkureppua en tarvinnut erikseen, sillä siskolta lainaamassani Kajkassa rinkan yläosa irtosi ja toimi olan yli heitettävänä olkalaukkuna tai vyölaukkuna, joka ainakin itselläni toimi vaihtoehtona mukavammin.

Mikäli haluat lukea enemmän retkeilyvarusteistani ja siitä, miksi vaihdoin Kajkan Abiskoon tai kuinka pakkaan vaatteet vaellukselle, klikaa itsesi tänne.