Jugoslavia – reissukohteina entisen Jugoslavian maat
Vaikka Jugoslavia on jo mennyttä, sen raunioille syntyneistä seitsemästä itsenäisestä Balkanin maan valtiosta Bosnia ja Hertsegovinasta, Kosovosta, Kroatiasta, Makedoniasta, Montenegrosta, Serbiasta ja Sloveniasta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.
Balkanin maat, Jugoslavia. Jugoslavia (sloveeniksi Jugoslavija ja vapaasti suomennettuna Eteläslavia) oli kolmen vuosina 1918–2003 olemassa olleen valtion yhteisnimi. Jugoslavia koostui kuudesta sosialistisesta tasavallasta, joita olivat Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia.
Entisen Jugoslavian maista minulle on tullut tutuiksi neljä, minkä lisäksi ne ovat myös kaikki nousseet omalle TOP10-matkakohdelistalleni: Bosnia ja Hertsegovina on upea vaellus- ja luontomatkailukohde, Makedonia yllättää omintakeisuudellaan ja Slovenia on aktiivimatkailijan unelmakohde. Kroatia taas on turkooseja merimaisemia ja karstikivikallioita rakastavan lomailijan leppoisa rantalomakohde.
Entinen Jugoslavia hajosi seitsemäksi itsenäiseksi valtioksi.
Balkanin maat: Jugoslavian hengessä Sarajevossa
Entisen Jugoslavian ja Balkanin maat tarjoavat aivan omanlaistaan viehätystä. Juttelimme aiheesta eilen ystäväni Jennan kanssa, joka on kirjoittanut varsin hyviä ajatuksia esimerkiksi Sarajevosta. Maasta, joka on monille matkailijoille uskomattoman inspiroiva, toisille ristiriitaisten ajatusten ahjo sekä omille kaupunkilaisilleen paikka, jonka historiasta ei haluta puhua.
Minusta Sarajevon tekee surulliseksi myös se, että niiden kymmenien tuhansien ihmisuhrien lisäksi yli 2 miljoonaa kirjaa, teosta ja tutkielmaa, eli koko Kansalliskirjasto, poltettiin tuhkana tuuleen.
Samalla paloi paljon tietoa ja historiaa, jonka arvo on määrässä mittaamattomassa – ihmishengistä puhumattakaan. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan Anja Portinin Sarajevon kirjat.
Ymmärsin Jennaa, joka pohti Sarajevon aiheuttamia ajatuksia hänessä itsessään. Olen kokenut vastaavia tuntemuksia, mutta inhonnut vain yhtä paikkaa: Minua ahdisti käydä ja kuvata Saksan Dachaussa. Puolessa välissä tutustumiskäyntiä, kun kurkkua kuristi liikaa ja silmäkulmaan meni roska, pistin kameran pois. Tuntui ihan paskalta.
Mutta hyvä niin sillä matkailu, jos mikä, avartaa ja opettaa.
Entinen Jugoslavia: Sarajevon kaupungissa Bosnia ja Hertsegovinassa.
Jugoslavian hajoaminen
Sosialistinen Jugoslavia luotiin 1. joulukuuta 1918. Synty oli toisen maailmansodan jälkeen jatkoa Jugoslavian kuningaskunnalle. Entisen Jugoslavian pääkaupunkina toimi Belgrad, kunnes Jugoslavia purettiin 27. huhtikuuta 1992. Jugoslavian hajoamisen aiheuttivat alueen etninen epäyhtenäisyys, nouseva kansallismielisyys, talousvaikeudet ja kommunismin romahdus, jotka yhdessä johtivat entisten osatasavaltojen välisiin sotiin.
Sosialismin hiipuessa Itä-Euroopasta 1990-luvun alussa monet maat käyttivät tilaisuuden hyödyksi ja valitsivat itsenäisen tien. Sen hinnaksi muodostui satojen tuhansien ihmisten veri, joka vuoti Jugoslavian hajoamisen vuoksi.
Slovenia ja Kroatia itsenäistyvät
Slovenia ja Kroatia luopuivat sosialismista vuonna 1990, minkä jälkeen maat julistautuivat itsenäisiksi kesäkuun 25. päivänä vuonna 1991. Vanhastaan vauras Slovenia on tätä nykyä parhaiten pärjäävä maa, mikä näkyy myös maan turismissa. Slovenia on todellinen aktiivimatkailijan unelmakohde.
Bosnia-Hertsegovinan asukkaat äänestivät lokakuussa 1991 itsenäisyyden puolesta. Tynkä-Jugoslaviassa valta vaihtui kesällä 2000, kun presidentti Slobodan Milosevic hävisi vaalit opposition yhteisrintamalle. Nimi Jugoslavian katosi lopullisesti helmikuussa 2003, kun jäljelle jääneet tasavallat päätyivät liittossaan kaksoisnimeen Serbia-Montenegro.
Vaikka historia on meille kaikille sama, jokainen on kokenut sen omalla tavallaan. Ja kuten historian kuuluukin, kantavat tarinat ja tunnelmat menneestä nykyhetkeen. On silti vaikeaa kuvitella, että sodan päättymisestä on vasta 20 vuotta. Minä olin silloin kymmenen vuoden ikäinen.
Sutjeskan sodan muistomerkki
Sutjeskan kansallispuiston lähettyvillä sijaitseva Tjentišten joukkohaudan muistomerkki tekee teki kunniaa Sutjeskan sodassa 1943 kaatuneille tuntemattomiksi jääneille bosnialaisille sotilaille, joiden yhteiseen hautakiveen oli kaiverrettu: “This is the resting place of 3 301 fighters of Sutjeska.”
Valtavan monumentin valaminen aloitettiin vuonna 1971 ja urakan valmistuminen kesti seitsemän vuotta.
Sutjeska – taistelutantereesta kansallispuistoksi
Sutjeskan kansallispuistosta löytyvän hyisen Donje Bare -järven rannalta sijaitsevat myös edesmenneen Titon metsästysmajan rauniot, jotka muistuttavat menneestä ajasta. On hullua ajatella, että mies kävi aikoinaan tässä samassa järvessä kylpemässä, tai että sodan etulinja kulki aivan näillä tienoilla.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan täältä »
Bosnia ja Hertsegovina – kamalan kaunis Lukomir
Tällä kertaa tieni kohtasivat Mandala Travelsin, Aventuran sekä Curacaolla syntyneen ja sieltä Hollannin kautta Bosniaan juurtuneen Thierryn kanssa, joka Green Visions -yrityksen co-founderina ja oppaana tutustutti meidät Sutjeskan kansallispuistoon sekä Umoljanin erämaahan – aivan upeaan luontoaarteeseen, jolta pitäisi jo löytyä kansallispuiston leima, vaan aloite valitettavasti lojuu edelleen jossain bosnialaisten setien pöydällä.
Vaikka Green Visions yhdessä Via Dinarica -hankkeen kanssa on onnistunut projektissaan ja kunnostanut parissa vuodessa yhteensä 90 vuoristomajaa (joista osa sijaitsee ihan kaupunkien laitamilla kauniiden järvien rannoilla) ympäri maata, eivät kaikki tahot valitettavasti toimi yhtä jouheasti.
Makedonia, entisen Jugoslavian todellinen helmi
Olen monesti miettinyt, mikä oli se kriittinen tekijä, joka sai minut rakastumaan Makedoniaan aivan silmittömästi. Ehkä kevät, ehkä sen hetkinen elämäntilanne, ehkä se tietynlainen rosoisuus ja sen keskeltä nouseva kauneus, jonka näkee, kun osaa katsoa.
Jos vierailet Makedoanissa, käy tutustumassa Matka-kanjoniin sekä kaupungin markkinahumuun. Löydät lisätietoa ja kohteita myös Visit Macedonian ja Explore Macedonian verkkosivustoilta.
Entisen Jugoslavian tunnelmissa Kroatiassa
Kroatia on ollut yksi kauneimmista matkakohteista, joissa olen päässyt matkustamaan. Krkan kansallispuiston vesiputoukset ryöppyävät voimakkaina ja vauhdikkaina, Makarska Riviera paahtuu Dalmatian auringon alla ja autolla voi ajella ihailemaan maisemia Välimeren korkeimmalta huipulta. Linnoituskaupunki Split kannattaa kokea, oli sää mikä tahansa.
Myös lauttamatka ja rento loma Hvarin saarella Adrianmeren jetset-paratiisissa jäävät mieleen.
Entisen Jugoslavian tunnelmissa Krkan kansallispuistossa, Kroatiassa.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Etenkin tuo Bosnian matka kuulostaa minusta ihanalle. Olimme viime kesänä Balkanilla, ja juuri Bosnia Herzegovina ja Sarajevo nousivat omiin suosikkeihini. Sarajevo ja rosoinen Balkan herätti minussakin valtavasti ajatuksia, joita vatvoin viikko-, jos ei jopa kuukausitolkulla. Kliseistä tai ei niin olet oikeassa, jo lyhyt matka ulkomaille voi avata aivan uusia tapoja ajatella ja ymmärtää asioita – jokainen reissu tavallaan kasvattaa. Sarajevossa ajatukset siirtyy väkisin kaupungin historiaan, mutta samalla on muistettava, että myös tällä hetkellä maailmassa on valtavasti vääryyttä, länsimedia tuntuu ummistavan silmät monilta asioilta, jotka eivät kosketa niin läheltä meidän hyvinvointiyhteiskuntaa.
Myös tuo Peking ja Kiina kiehtoo, mukava päästä seuraamaan miltä reissu sinne näyttää sinun kokemana! Kiina ja Aasia on itselleni vielä tuntematon mantere. 🙂
Näinhän se on. Sarajevo on varmasti upea paikka, en ole siellä vielä päässyt itse vierailemaan. Sen surullinen historia on vain toisintoa siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan maailmalla.
Niistäkin asioista vaietaan, ja niidenkin asioiden on jossain vaiheessa aika tulla kirjoitetuksi jonkun meidänkin toimesta.
Pekingiä odotan kyllä ihan mahdottoman paljon. Olen ehtinyt aiheuttamaan itselleni pienoisen reissukuumeen jo, vaikka syksyyn on vielä matkaa. 🙂
Eikä Peking! En kestä mitä kuvia ja tarinoita pääsen sieltä katsomaan. Ihan mahtavaa että reissaan mun unelmakohteeseen. <3
Voi että, kiitos kommentista Sipuli! Lupaan ottaa paljon kuvia ja täyttää blogin tarinoilla. 🙂
Jos en olisi täydessä taloudellisessa katastrofissa tämän kevään jäljiltä (koska pari kuukautta ilmaiseksi tehtyä duunia Hollannissa ja sen jälkeen piti tietysti tulla ”vähän” kiertotietä takaisin Suomeen..), niin olisin varmaan jo junassa matkalla, no öö vaikkapa nyt ihan mihin tahansa noista maista. 😀 Kihisin kateudesta, kun hyvä ystäväni lähti sinnepäin kiertelemään juuri kun olin saapunut takaisin Suomeen, eikä ollut varaa lähteä seuraksi – siis voi minua raukkaa, joka just olin kuukauden päivät kierrellyt läntisempää Eurooppaa. 😉 Mutta tosiaan, entisen Jugoslavian maat ovat kyllä ehdottomasti mun ykköskohteeni sitten kun kalenteri ja lompakko seuraavan kerran löytävät yhteisen sävelen useammaksi viikoksi.
Monet matkakohteet tekevät surulliseksi, tämä on ihan totta. On myös tärkeää perehtyä käymiensä paikkojen historiaan, jotta ymmärtää näkemänsä. Minusta se surullisuus ja negatiiviset puolet ikään kuin kuuluvat asiaan. Suhtaudun kohteisiin samalla tavoin kuin ihmisiin ympärilläni: Kaikkea ikävää ei pysty kantamaan harteillaan, mutta vähintään ne parhaat ystävänsä haluaa elämäänsä nimenomaan kokonaisuuksina, huolineen ja vikoineen päivineen, eikä minään kiiltokuvaversioina. Lisäksi taustalla on sama ajatus kuin mun blogini perustana olevassa ”aina perillä” -matkustusfilosofiassa: En jaottele elämää harmaaksi arjeksi ja sateenkaarenkirjavaksi reissaamiseksi, vaan kokonaisuudeksi, jonka jokaiseen alaviitteeseen kuuluvat niin positiiviset kuin negatiivisetkin asiat, eikä se tarkoita, että jokin on epäonnistunut. It is how it is. (Zeniä voisi silti saada pullotettuna, välillä tulisi tarpeeseen..)
Pekingissä en ole käynyt, mutta Kiinassa matkustaessa kyllä ymmärsin, minkä takia niin monet tuntemani ihmiset ovat kokeneet siellä rajun kulttuurishokin. Mulle itselleni kulttuurishokki iskee todella harvoin (ja sanon tämän ihan ilman mitään rehvastelua, ei se ole asia jota osaisin ns. hallinnoida mitenkään, niin vain on), mutta Kiinassa tunsin sitä ehkä enemmän kuin missään muualla tähän mennessä. Thaimaa taas on ollut mulle ehdottomasti yksi helpoimmista paikoista sopeutua ja matkustaa. Myös naapurimaat Vietnam, Kambodža ja Malesia ovat helppoja, mutta Thaimaa ja Laos tuntuvat jo ihan toiselta kodilta. 🙂 Krhm, mun pitäis selkeästi tulostaa tämä kommentti muistutukseksi, kun seuraavan kerran olen siellä ja alan itkeä, kun rinkkaan menee iso torakka. :’D
Apua, mun on kertakaikkiaan mahdotonta kommentoida sulle tiiviisti ja lyhyesti, kun sun postauksesi onnistuvat aina jotenkin painelemaan mun aivoissa oikeita nappuloita ja ajatus lähtee lentämään. 🙂
Ihan alkuun on todettava, että sinun kommenttisi ovat ihania! Niitä lukee mielellään, joten ei huolta tiivistämisestä.
Olen ottanut tavaksi lukea seuraavaksi reissaamani maan historiasta kirjan tai kaksi ennen reissua tai sen aikana, ja nyt tuossa pöydällä vieressä odottaa teos Sarajevon kaupungin historiasta ja Bosniasta ja Hertsegovinasta noin ylipäätään.
Kirjoitit minunkin mieltäni painavat asiat todella hyvin yhteen kappapleeseen. ”Kaikkea ikävää ei pysty kantamaan harteillaan, mutta vähintään ne parhaat ystävänsä haluaa elämäänsä nimenomaan kokonaisuuksina, huolineen ja vikoineen päivineen, eikä minään kiiltokuvaversioina. ” Olet kyllä niin oikeassa.
En olisi ikinä kirjoittanut tuota paremmin! Joten kiitos sinulle! Sun vastaukset monesti painelevat oikeita nappuloita juuri omassa päässä. Tunne on siis molemmin puoleinen. 🙂
Mikä siinä on, että jos vierailee keskitysleirissä kuten nyt vaikka Dachaussa, niin matkakertomukseen jotenkin kuuluu muka kauhu, itku ja järkytys, muuten se on väärin vierailtu. Minä olen käynyt Dachaussa eikä minussa liikahtanut yhtään mikään. Ei siksi, että pitäisin juutalaisten joukkotuhoa yhdentekevänä vaan siksi, että maailma on täynnä tuollaista. Miksi kukaan ei liikutu Ruandassa vaikka siellä erittäin julmin tavoin surmattiin miljoona ihmistä kuukaudessa? Hampuri, Dresden, Pforzheim, jne palopommitettiin ja erittäin graafisia ovat kuvaukset saksalaisten siviilien kuolemista samoin kuin heidän kärsimyksistään venäläisjoukkojen käsissä vuonna 1945. On vain niin poliittisesti korrektia järkyttyä juuri keskitysleireissä.
Kiinassa olen käynyt monet, monet kerrat eikä minkäänlaista kulttuurishokkia ole tullut. On käyty niin Shanghai ja Peking kuin myös pienempiä paikkoja.
Sodan päättymisestä Suomessa oli 60-luvulla kulunut vain 20 vuotta eikä siitä puhuttu paljon. Natsittelua ei tunnettu. Tänään joka paikassa on muka natseja vaikka sodan päättymisestä on yli 70 vuotta.
Uskoisin, ettei kukaan voi määritellä sitä, että jokin olisi väärin vierailtu.
Tuossa Dachausta kirjoittamassani jutussa on erinomaisia ja sinunkin vastaustasi sivuavia kommentteja. Kannattaa lukaista, mikäli et sitä vielä ole tehnyt. Kohteet saavat järkyttää, mutta yhtä hyvin ne voivat olla aiheuttamatta minkäänlaisia tuntemuksia. Toiset meistä kun ovat tunteellisempia, toisilla saattaa olla sukua kyseistä maasta, toiset pystyvät katsomaan asiaa vain kaukaiselta historian sivulta.
Kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaisia tunteita.
Se, että sivusin aiheissani vaikka vain Dachauta ja Sarajevoa ei tietenkään tarkoita, ettenkö miettisi tai puhuisi muista vastaavista kohtaloista – täällä Suomessakin. Kaikki suru ei mahdu yhteen kirjoitukseen, mutta toki ymmärrän, että tämä aihe kirvoittaa ajatuksia sinussa. Se on hienoa, kuten on hienoa että kirjoitut tuon tuumauksesi julki.
Meitä reissaajia on moneksi, ja minä koen selvästi kohteet ja maat erilailla kuin sinä. On kuitenkin hienoa, jos reissaaminen näissä kohteissa on ollut sinulle helpompaa.
Kuten sanoin, eivät kaikki kaikki asiat mahdu yhteen kirjoitukseen. Mutta näiden kirjoitusten on tarkoitus kirvoittaa ajatuksia, itsellä ja muilla. Joten kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi – olet viimeisessä kappaleessasi hyvin oikeassa.
Monenlaisia joukkotuhoja on ,ja edelleenkin,juuri nyt Lähi-Idässä,mutta natsisimi halusi tuhota kokonaisen kansan, täysin, siinä ero.
Vangitset upeasti kokemukset ja tarinat sanoiksi ja lauseiksi. Tämäkin kirjoitus herätti pohtimaan kaikkea sitä, mitä tämä maailma saa turhaan kokea.
Ihanat kuvat ja postaus; ja alue tosiaankin kiinnostava.Miten surullista on että kaikki historialliset dokumentit,pala historiaa,poltettiin.
Voi että kun olisi hienoa päästä vielä Balkanille riekkumaan vaihdon aikana, mutta aika ja rahat meinaa loppua jo ihan täällä Wienissä Tonavassa polskiessa. Kiitos taas hienosta ja koskettavasta postauksesta! Sinulla on jokin uskomaton kyky asetella tavanomaisia, yksinkertaisia sanoja peräkkäin niin, että ne oikein riipivät ja pistävät miettimään, ja niistä tulee kauniita.
Mä vaelsin joskus Bosniassa ja siellä ollessani mietin sitä, kuinka Goethen mukaan se joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta elää vain kädestä suuhun. Bosniasta ja Sarajevosta tiedetään usein vain Sarajevon laukaukset, Bosnian sota ja Sarajevon olympialaiset. Kävin kuitenkin mm. vuoristokylässä, jonka yli on pyyhkinyt kaksi maailmansotaa, kaksi Balkanin sotaa ja Bosnian sota. Roomalaiset, itävalta-unkarilaiset, ottomaanit, natsit, partisaanit ja kommarit ovat kaikki vuorollaan tulleet, tuhonneet ja käännyttäneet, mutta kukaan ulkopuolinen ei sinne vuorille kauaksi eristyksiin ole jäänyt ja kyläläiset ovat jatkaneet elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, lampaita kasvattaen. Goethen innoittamana koitin hahmottaa, missä vaihessa niillä kulmilla on pyörineet myös illyrialaiset, keltit, gootit, avaarit, hunnit, alaanit, slaavit, frankit, kroaatit ja sefardijuutalaiset, kunnes totesin, että menen päästäni pyörälle niin, että ehkä munkin kannattaisi keskittyä miettimään vain ihan lähihistoriaa.
Sarajevon laukauksista sen verran, että hyökkäyksen suunnitteli kaveri nimeltä Danilo Ilic ja matkustaessaan autosaattueessa Franz Ferdinand onnistui ohittaa kaikkiaan _kuusi_ murhaan valmistautunutta henkilöä. Ensimmäisen murhaajan vieressä seisoi santarmi, joten pojalta antoi pää periksi. Seuraavalla hyökkäykseen valmistautuneella oli ainoastaan joku käsiase, mutta hän ei uskaltanut ampua, koska pelkäsi ampuvansa Sofiaa. Kolmas murhaaja oli kranaatin heittänyt, joka saikin jotain aikaan, mutta kranaatti räjähti Ferdinandin auton takana vahingoittaen ainoastaan seuraavan auton matkustajia. Kranaatin heittänyt nuori mies Nedeljko Cabrinovic nielaisi tekonsa jälkeen myrkkyä ja hyppäsi jokeen. Valitettavasti myrkky oli vanhentunutta paskaa ja joessa niin vähän vettä, että kaveri putosi ainoastaan nilkkoihin asti olevaan veteen oksentelemaan. Väkijoukko ehti pahoinpidellä sekä murhassa että itsemurhassa epäonnistuneen Cabrinovicin ennen kuin poliisit veivät hänet säilöön. Neljäs ja viides salamurhaaja toimivat yhdessä, mutta eivät saaneet mitään aikaan, koska heistäkin toisella petti hermot. Kuudes murhayrittäjä ei uskaltanut ampua, koska pelkäsi vahingoittavansa sivullisia. Princip oli vasta seitsemäs murhaaja ja loppu onkin sitten historiaa.
Itseäni kiinnostaisi Balkan mielettömästi. Itse en muista 90-luvun tapahtumista mitään, mutta olen niistä jälkeenpäin lukenut.
Täytyy muuten vielä kehua, että visuaalisesti blogisi on todella kaunis ja kielellisesti miellyttävää lukea. 🙂
[…] alppitie 8. Mitä mukaan viikon vaellukselle? 9. Tarina Utön uponneesta S/S Park Victorysta 10. Reissukohteina entisen Jugoslavian maat 11. Kaivosmiesten aavekaupunki, Jussarö 12. Mitä maksoi Islannin road trip? 13. Vinkit […]
[…] löytää helposti ilman karttaa kiitos selkeiden kylttien, mutta Makarska Rivieraa reunustavan Biokovo-vuoriston valloittaa vain antamalla tilaa kilipukkilaumalle ja […]