Olen saanut juhlia Ameriikkojen itsenäisyyttä New Yorkissa, uutta vuotta Imolan maaseudulla Italiassa, Vappua Berliinissä – ja ensi viikolla osallistun Tromsøn Sami Week -tapahtumaan, joka huipentuu lauantaina 6. helmikuuta vietettävään saamelaisten kansallispäivään. Innostun niin että halkean!
Minä saavun kaupunkiin torstaiaamuna, kotiin palaan sunnuntai-iltana. Ehdin siis mainiosti juhlimaan paikallisten seurassa, kokeilemaan lassoamista, tähystämään valaita, kalareissulle, vuonoajelulle, vähän haikkamaan, käymään kielikylvyssä ja ihmettelemään sunnuntain kilpa-ajoja, kun porot valtaavat keskuskadun.
Myös markkinoita odotan innolla, sillä olen varma, että löydän sieltä jotain käsillä tehtyä kotiintuomisiksi.
Saamelaisuus kosketti myös viimeviikkoisella Rovaniemen reissulla, sillä ehdimme vierailla – harmikseni – vain reilun tunnin ajan Arktikumissa, pohjoista kohti osoittavassa lasisessa sormessa, Arktisessa tiedekeskuksessa ja Lapin maakuntamuseossa.
Olisin voinut viettää täällä koko päivän, kun alakerran ravintolasta saa kerran lounastakin!
Mutta ei hätää – aion palata tänne pian uudestaan, sillä haluan käydä näyttelyn läpi ihan ajan kanssa. Nämä luonnontieteelliset ja kotimaamme historiaa esittelevät kohteet kun ovat jotenkin kovasti mieleeni, uteliashan olen aina tupannut olemaan. Pohjoinen tosin kiinnostaa koko ajan muuta maata enemmän ja enemmän, ja olenkin jo miettinyt että..
Noh, puhutaan siitä joskus toiste.
Lattiassa on Perttauksen graniittia Suomesta ja lipeäkäsiteltyä Lapin honkaa. Istuimet ovat koivusta ja poronnahasta. Luonnonmateriaalit ovat läsnä ja samoin luonto itse: näyttävä lasikatto avaa taivaan, jolla voi nähdä revontulien tanssia ja monta miljoonaa tuikkivaa tähteä.
Sormeksikin kutsuttu 172 metriä pitkä rakennus osoittaa ja toimii “porttina pohjoiseen”, sillä sisään Arktikumiin käydään etelänpuoleisilta ovilta. Ja kuten eläimet suojautuvat lumen alle talvisin, myös näyttelytilat sijaitsevat nurmikkorajan alapuolella.
Hetken aikaa olin oman elämäni sopuli.
© Arktikum
Jotenkin tuo rumpu lasivitriinin takana puhutteli ihan kummallisen paljon. Ehkä siksi, etten vielä sen nahkapintaa ja kuviointeja ihmetellessäni tiennyt vaan jotenkin aistin, että tulisimme taituroimaan itsellemme rannekorut, joissa poronluuhelmeen poltettaisiin itselle mieluisin symboli. Minulla se oli kalamies, kuinkas muutenkaan, mutta tiedän jo nyt mihin sen onnea kuvastan merkin haluan.
Ihon alle musteella.
© Arktikum
Käykäähän siis tekin, mikäli arktinen luonto, Rovaniemen alueen historia sekä saamelaisperinteet ja upea arkkitehtuuri kiinnostavat. Täällä voi nähdä myös hirven ja karhun ja ahman ja monta muuta sekä katossa lintuauran.
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
~ Eino Leino
Reissu on osa kolmatta kertaa Matkamessujen yhteydessä järjestettävää Nordic Blogger’s Exprience -blogitapahtumaa, joka vei ranskalaisen, amerikkalaisen ja tämän suomalaisen matkabloggaajan Rovaniemelle ja Ranualle. Loput 50 muihin Suomen, Tukholman ja Tallinnan kohteisiin. Ohjelmastamme vastasi VisitRovaniemi, lennoista Finnair. Lämmin kiitos kaikille kumppaneille! #nbeFinland
4 Comments
Hieno juttu koti kaupungista. Kiitos!
Kiitos sinulle kommentista! Kiva että pidit. 🙂
Enpäs ole Arktikumissa ennen käynytkään, joten pistetään kesäreissun listalle!
Mahtavaa! Suosittelen kyllä lämpimästi. 🙂