Niin, tiedättehän. Minä vaellan, polkujuoksen, kiipeilenkin nykyisin, lumilautailen ja sitten..
Portaat.
“No broken bones.” Varmasti yleisin lausahdus, jonka sain tokaista kaikille kanssabloggareille viime päivien aikana. Sen siitä saa, kun on niin mahdottoman innostunut ja onnellinen ja vauhdissa, ettei katso jalkoihinsa tajutakseen, että porrasaskelmia onkin jäljellä vielä kolme. Siinä oli nimittäin melkoinen sukellus rappukäytävään, mutta onneksi Forenomilta saadut herkut pysyivät kuitenkin pahvilaatikossaan ehjänä. En ymmärrä miten se on mahdollista, paitsi jos mietin Murphya.
Totta kai mieskin pelastaisi ennemmin herkut kuin nilkan.
Vaan ei mennyt onneksi pahasti rikki ja pystyin konkkaamaan muiden mukana loppuun saakka.
Vietimme ikimuistoiset neljä päivää melko arktisessa meiningissä Rovaniemellä, kun pakkaslukemat paukkuivat aina -33ºC saakka. Reissun viimeisenä aamuna pistäydyimme paikallisen käsityöläisen pajatunnilla, jossa taituroimme itsellemme rannekorut.
Tuohon kelloni kaveriksi koristavaan poronluuhelmeen on kaiverruttu yli 700 asteisella polttokynällä saamelaisten kalamies-symboli.
Matkamessuilta sen sijaan hankin itselleni tuon sinisen huivin, väri kun jostain syystä on salakavalasti hiipinyt vaatekaappiini. Ostin myös parin viikon päässä häämöttävälle Norjan valas-safarille uuden alpakkaisen villapaidan ja kynsikkäät, edelliset kun onnistuin hävittämään jonnekin Finnkinon taaimmaiselle penkkiriville. Pussailu, kröhm, ei vaikuttanut asiaan.
Varmasti on onnellinen niiden lampaanvillaisten kynsikkäiden uusi omistaja.
Mutta asiaan – keksin itselleni liudan uusia matkakohteita.
Kirgisian jurtat polttelevat ajatuksena sen verran paljon, että olen vähän sillä silmällä katsellut valmis-seikkailumatkoja niille nurkille maailmaa. Pistin pystyyn myös Bolivian matkakassan, ja sain myös kutsun Kreikkaan sekä Espanjaan, vaikka eniten taidan jännätä Färsaaria.
Niistä kotimaankohteista puhumattakaan! Kesällä lähden Ahvenanmaalle ja Tankarin majakalle sekä pohjoiseen, totta kai.
Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Norja ja Kirgisia polttelisi täälläkin. En voisi myöskään vastustaa kiusausta jos tulisi halvat lennot sinne ihanaan Georgiaan. Azerbaijan ei haittaisi myöskään yhtään! Tervetuloa pohjoiseen, koska tahansa 🙂 Sulle on meidän Rollokodissa sitten aina vierashuone vapaana 🙂
Voi kun ihanaa, kiitos Maarit, oot huippu <3 Tuun sinne varmasti ihan pian kyläilemään! 🙂
Onneksi ei nilkalle käynyt pahemmin:) Upeat nuo huivit kuvissa,mistpäin?
Bolivia,porque no….
Nuo huivit ovat juurikin Bolivian ständiltä tuolta Matkamessuilta. Siitä se idea sitten irtosikin, kun juttelin maahantuojan kanssa tuosta kohteesta. 🙂
Upeita reissusuunnitelmia! Ja voi että, ei ne uhkarohkeat kiipeilykokemukset mitään, mutta ne portaat…! 😀 Toivottavasti nilkka paranee kävelykuntoon nopeasti, että pääset nauttimaan täysillä tulevista seikkailuista.
Nyt jo mennään ilman keppejä, mutta viime yönä olisi kannattanut pitää vielä tukea. Aamulla aristi taas jonkun verran, eli oon varmasti unissani remponut menemään ties missä.. 🙂 Mutta kyllä se tuosta pian paranee!
EN KESTÄ! IHANAA!
<3 anteeksi huutaminen. IHANAA!
No huh! Kylläpä kuulostaa hyvältä!