Niin, tiedättehän. Minä vaellan, polkujuoksen, kiipeilenkin nykyisin, lumilautailen ja sitten..
Portaat.
“No broken bones.” Varmasti yleisin lausahdus, jonka sain tokaista kaikille kanssabloggareille viime päivien aikana. Sen siitä saa, kun on niin mahdottoman innostunut ja onnellinen ja vauhdissa, ettei katso jalkoihinsa tajutakseen, että porrasaskelmia onkin jäljellä vielä kolme. Siinä oli nimittäin melkoinen sukellus rappukäytävään, mutta onneksi Forenomilta saadut herkut pysyivät kuitenkin pahvilaatikossaan ehjänä. En ymmärrä miten se on mahdollista, paitsi jos mietin Murphya.
Totta kai mieskin pelastaisi ennemmin herkut kuin nilkan.
Vaan ei mennyt onneksi pahasti rikki ja pystyin konkkaamaan muiden mukana loppuun saakka.
Vietimme ikimuistoiset neljä päivää melko arktisessa meiningissä Rovaniemellä, kun pakkaslukemat paukkuivat aina -33ºC saakka. Reissun viimeisenä aamuna pistäydyimme paikallisen käsityöläisen pajatunnilla, jossa taituroimme itsellemme rannekorut.
Tuohon kelloni kaveriksi koristavaan poronluuhelmeen on kaiverruttu yli 700 asteisella polttokynällä saamelaisten kalamies-symboli.
Matkamessuilta sen sijaan hankin itselleni tuon sinisen huivin, väri kun jostain syystä on salakavalasti hiipinyt vaatekaappiini. Ostin myös parin viikon päässä häämöttävälle Norjan valas-safarille uuden alpakkaisen villapaidan ja kynsikkäät, edelliset kun onnistuin hävittämään jonnekin Finnkinon taaimmaiselle penkkiriville. Pussailu, kröhm, ei vaikuttanut asiaan.
Varmasti on onnellinen niiden lampaanvillaisten kynsikkäiden uusi omistaja.
Mutta asiaan – keksin itselleni liudan uusia matkakohteita.
Kirgisian jurtat polttelevat ajatuksena sen verran paljon, että olen vähän sillä silmällä katsellut valmis-seikkailumatkoja niille nurkille maailmaa. Pistin pystyyn myös Bolivian matkakassan, ja sain myös kutsun Kreikkaan sekä Espanjaan, vaikka eniten taidan jännätä Färsaaria.
Niistä kotimaankohteista puhumattakaan! Kesällä lähden Ahvenanmaalle ja Tankarin majakalle sekä pohjoiseen, totta kai.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Norja ja Kirgisia polttelisi täälläkin. En voisi myöskään vastustaa kiusausta jos tulisi halvat lennot sinne ihanaan Georgiaan. Azerbaijan ei haittaisi myöskään yhtään! Tervetuloa pohjoiseen, koska tahansa 🙂 Sulle on meidän Rollokodissa sitten aina vierashuone vapaana 🙂
Voi kun ihanaa, kiitos Maarit, oot huippu <3 Tuun sinne varmasti ihan pian kyläilemään! 🙂
Onneksi ei nilkalle käynyt pahemmin:) Upeat nuo huivit kuvissa,mistpäin?
Bolivia,porque no….
Nuo huivit ovat juurikin Bolivian ständiltä tuolta Matkamessuilta. Siitä se idea sitten irtosikin, kun juttelin maahantuojan kanssa tuosta kohteesta. 🙂
Upeita reissusuunnitelmia! Ja voi että, ei ne uhkarohkeat kiipeilykokemukset mitään, mutta ne portaat…! 😀 Toivottavasti nilkka paranee kävelykuntoon nopeasti, että pääset nauttimaan täysillä tulevista seikkailuista.
Nyt jo mennään ilman keppejä, mutta viime yönä olisi kannattanut pitää vielä tukea. Aamulla aristi taas jonkun verran, eli oon varmasti unissani remponut menemään ties missä.. 🙂 Mutta kyllä se tuosta pian paranee!
EN KESTÄ! IHANAA!
<3 anteeksi huutaminen. IHANAA!
No huh! Kylläpä kuulostaa hyvältä!