Bengtskär – kun kahvimaito unohtui mantereelle
Bengstkärin majakkareissun tarkoituksena oli kuvata uutta kotimaan matkailusarjaa yhdessä Retkipaikan ja Flatlight Filmsin kanssa.
Kaikki meni hyvin, mutta ohjaaja liukastui kameroineen ja akkuineen mereen.
Hän sanoi, että se muistutti hylkeen liukumista sileällä kivellä.
Menomatkalla Bengtskäriin syötiin kalakeittoa ja makeaa saaristolaisleipää. Kahvimaito oli kuitenkin unohtunut mantereelle.
Saaristomeri Kasnäsin takana oli täynnä kuin hieman huolimattomasti sinne tänne ripoteltuja lyijynharmaita luotoja. Horistontissa siinti Pohjoismaiden korkein majakka – Bengtskär, jota sanotaan kaikkien majakoiden äidiksi, isoäidiksi ja kummitädiksi.
Sen uskon, ja se tuntui jalkojenkin alla.
Siellä alkukallio nimittäin nousee Saaristomerestä toistaen muhkuraista muotoa, joka tekee luodosta melkoisen kummuttaren. Ja niiden kumpujen välissä oli pieniä sade- tai merivesikertymiä, aivan pienen pieni sammakko ja joku niin nopea, etten ehtinyt tunnistaa. Se kiiti kiven alle piiloon.
Tämä oli vasta alkusoitto. Kuulette tarinasta loputkin, kunhan Antti ehtii lähettämään kuvia.
”Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään onnellinen.”
~TOVE JANSSON
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Ihana Bengstkär! Ihan vallan rakastuin siihen meidän kesän 2014 helteisellä retkellä. Ja ihana Nella! Nämä sun tekstit on niin runollisen ja koskettavia.
Mikä merituulahdus tähän aamuun! <3
Kotimaan matkailusarjat kiinnostavat aina, ja toivottavasti löytyy konsti, jolla sen saa näkymään ulkomaillakin!
Tää on kyllä niin hieno projekti! Lisäkuulumisia odotellessa.
Majakoissa on jotain lumoavaa! Olen itse käynyt vain Märketillä ja ihastunut ikihyviksi.
Hylkeen liuku ja tuo koiran ilme alkoivat nyt kyllä naurattamaan 😀
Ihana paikka ja tuo koira on kyllä niin mainio 😀
Ihana tunnelma! Otsikosta mulle tulee mieleen (anteeksi kun pilaan heti luomasi ihanan tunnelman) eräs ratsain toteutettu maastovaellus Evolla, jolloin huomasimme laavulla kahvimaidon unohtuneen. Eräs ratsastajista imetti tuohon aikaan ja joutui käydä välillä pumppaamassa. Totesimme, että häneltähän voisi pummia hieman kahvimaitoa. Joimme sitten kuitenkin kahvimme mustana. 😀 Ja ei, Arttu Wiskari ei ollut mukana vaelluksellamme, vaikka niin voisi luulla hänen uusinta sinkkuaan kuunnellessa. 😀
Oi, uusi kotimainen matkailusarja! Odotan mielenkiinnolla lisäkuulumisia – ja myös juttuja Bengstkäristä, täällä Färsaarilla on jo muutama majakka tullut tutuksi 🙂
Oon vähän ihastunut sun kirjotuksiin ja sitä kautta kotimaan luontoon, joka on mulle aina suuri mysteeri <3