Bengtskär – kun kahvimaito unohtui mantereelle

Bengtskär – kun kahvimaito unohtui mantereelle

Bengstkärin majakkareissun tarkoituksena oli kuvata uutta kotimaan matkailusarjaa yhdessä Retkipaikan ja Flatlight Filmsin kanssa.

Kaikki meni hyvin, mutta ohjaaja liukastui kameroineen ja akkuineen mereen.

Hän sanoi, että se muistutti hylkeen liukumista sileällä kivellä.

Menomatkalla Bengtskäriin syötiin kalakeittoa ja makeaa saaristolaisleipää. Kahvimaito oli kuitenkin unohtunut mantereelle.

Saaristomeri Kasnäsin takana oli täynnä kuin hieman huolimattomasti sinne tänne ripoteltuja lyijynharmaita luotoja. Horistontissa siinti Pohjoismaiden korkein majakka – Bengtskär, jota sanotaan kaikkien majakoiden äidiksi, isoäidiksi ja kummitädiksi.

Sen uskon, ja se tuntui jalkojenkin alla.

Siellä alkukallio nimittäin nousee Saaristomerestä toistaen muhkuraista muotoa, joka tekee luodosta melkoisen kummuttaren. Ja niiden kumpujen välissä oli pieniä sade- tai merivesikertymiä, aivan pienen pieni sammakko ja joku niin nopea, etten ehtinyt tunnistaa. Se kiiti kiven alle piiloon.

Tämä oli vasta alkusoitto. Kuulette tarinasta loputkin, kunhan Antti ehtii lähettämään kuvia.

“Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään onnellinen.”

~TOVE JANSSON