Famagusta – Kyproksen aavekaupunki

Famagusta (turkiksi Gazimağusa) voi olla ikuinen aavekaupunki tai itäisen Välimeren upein riviera. Pohjois-Kyproksen itärannikolla sijaitseva Varosha (Maraş) on ollut suljettu vuodesta 1974 lähtien, koska Turkin asevoimat ovat miehittäneet kaupungin ja lähes 30 % saaresta. Famagustaa on kuvattu monin tavoin: Kyproksen aavekaupunki, ei-kenenkään-maa, sotilasalue.

Kyproksen suosituinta nähtävyyttä, Varoshaa, ollaan palauttamassa entiseen tilaansa. Mutta kenelle, ja millä hinnalla?

Saarella on tapahtunut myös toisenlaista sulkemista sen jakautumisen jälkeen.

YK:n rauhanturvajoukkojen partioimat sotilasalueet, brittien hallussa olevat Akrotiri ja Dhekelia, jotka ovat suvereeneja sotilastukikohtia, sekä Turkin armeijan miehittämä Varosha tekevät suvereniteetin käsitteestä entistä kiistanalaisemman Kyproksella.

Varoshassa sotilaallisuus ja kapitalismi kulkevat käsi kädessä: vaikka Pohjois-Kyprokselle rakennettiin hienoja hotelleja ja luksuslomakohteita, Varosha jäi miehitetyksi aavekaupungiksi, jossa turkkilaiset kasarmit ovat seisseet vuodesta 1974 lähtien.

Aiemmin itäisen Välimeren Rivierana, jopa Las Vegasina, Euroopan eliitin lomakohteena Varosha suljettin, minkä seurauksena militarisoitu kaupunki alkoi rappeutua.

Kesä 1974 oli Kyprokselle käänteentekevä hetki, kun Turkin armeija hyökkäsi osaan saarta.

Kreikkalaiskyproslaisten ja turkkilaiskyproslaisten välinen etninen konflikti päättyi Turkin väliintuloon. Loputtomat neuvotellut jäivät ”ei ratkaisua” -ratkaisuksi, ja jostain syystä status quon säilyttäminen näyttää olevan molemmille osapuolille mieluisin vaihtoehto.

Varosha oli poliittisen umpikujan keskellä, Famagustan – Pohjois-Kyproksen kolmanneksi suurimman kaupungin – ja etelässä sijaitsevan Deryneian välissä. Ei kenenkään maalla kaikki rapistui ja rapistuu yhä Kyproksen paahtavan auringon alla.

Hylätty kaupunki oli kuitenkin vielä elossa.

Pensaat leviävät sinne tänne, hotellien aiemmin hoidetut nurmikot rehottavat. Väkivallasta, traumoista ja rappiosta on syntynyt kokonainen ekosysteemi, jossa lajit kilpailivat keskenään.

Sotilastarkastuspisteiden verkosto, lähes romahtamaisillaan olevat rakennukset ja näennäisesti elottomasta tilasta syntynyt kasvisto ja eläimistö aiheuttivat kiinteistökriisin Varoshan entisille omistajille ja herättivät turistien uteliaisuuden. ”Pimeät” turistihankkeet, kuten uinti aavekaupunkiin ja rakennusten valokuvaaminen Palm Beach -rannalta johtivat sakkoihin ja sotilaiden pillinpuhalluksiin, joilla haluttiin pelotella uteliaat matkailijat tiehensä.

Varoshan rappeutuneet kasvot paljastettiin, kun muutaman sadan metrin pituinen ranta-alue avattiin ”yleisölle” vuonna 2017.

Turkin armeija kuitenkin päästi tarkastuspisteen läpi Turkin tai Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan (TRNC) kansalaiset. Famagustan kunnan ylläpitämät palvelut, kuten aurinkotuolien ja -varjojen vuokraus, olivat yksinomaan turkkilaisten ja turkkilaiskyproslaisten asiakkaiden ja matkailjoiden käytettävissä.

Varoshan ”avaaminen” saavutti uuden tason vuonna 2019, kun TRNC Ministry of Foreign Affairsin silloinen pääministeri Ersin Tatar ilmoitti, että alue avataan vaiheittain tulevien vuosien aikana.

Viranomaisilmoituksen mukaan Kyproksen aavekaupungin uudelleen asuttamiseen, elvyttämiseen ja entiseen tilaansa palauttamiseen tarvitaan 10 miljardin euron investoinnit.

Kaupungin uudelleenavaaminen eteni vuonna 2020, kun Tatar ilmoitti uusista suunnitelmista Varoshan kehittämiseksi ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan julisti kaupungin TRNC:n alueeksi.

Heinäkuussa 2021 Erdoğan ilmoitti, että 3,5 % Varoshasta avataan yleisölle pilottihankkeena ja että elämä siellä palautetaan ”kaikkien saaren asukkaiden hyväksi”.

Famagustan sotilastarkastuspisteen kautta sisään pääsevät turistit voivat nyt ottaa valokuvia ja kävellä kaduilla. Silti varoituskylttejä on kaikkialla, koska rakennukset voivat romahtaa milloin tahansa.

Turkin hegemonia Pohjois-Kyproksella on ollut jo pitkään ollut ylivaltaista ja pelottelevaa; ja nyt Erdoganin hallinnossa se on uusimperialistista ja uusliberalistista autoritaarisuutta.

Sotilaallisen miehityksen jatkuessa ja rannikkoa sekä muita yhteisiä resursseja ryöstettäessä syntyy uusia suhteita ja verkostoja – ihmisten ja ei-ihmisten välisiä.

Erdoganin oligarkit jakavat Varoshan kehittääkseen uusia hotelleja, lomakohteita ja kasinoita. Aiemmin kaukaa haettu ennuste tai perusteeton huhu näyttää viimein olevan toteutumassa, kiitos turkkilaisten pääomasijoitusten Varoshan alueelle.

Nähtäväksi jää, suvaitsevatko Pohjois- ja Etelä-Kyproksen yhteisöt – tai kansainvälinen yhteisö – jälleen kerran turkkilaisen valtion ryöstää kaupungin.

Famagustan kaupunki perustettiin kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, ensin Ptolemaios I:n toimesta nimellä Arsinoe.

Arabien ryöstettyä Salamisin vuosina 647–648 (jaa.), salamilaiset jättivät kotinsa ja asettuivat Famagustaan, samoin kävi Akrestan ristiretken aikan vuonna 1291.

Kauppiaiden ansiosta kaupunki rikastui ja sen valta-asema kasvoi.

Kaikki Lusignan-dynastian kuninkaat, jotka hallitsivat Jerusalemia Lusignan-kaudella, kruunattiin Famagustan Pyhän Nikolauksen katedraalissa vuoteen 1372 asti.

Genovalaiset valloittivat kaupungin vuonna 1372. Vaikka Famagusta pysyi sopimuksen mukaan genovalaisvaltiossa vuoteen 1469, kaupunki palautettiin myöhemmin Lusignanien hallintaan. Kaupunki menetti merkityksensä kauppakeskuksena genovalaisvaltiossa, joka käytti Famagustaa sotilasalueena.

Vuosien varrella Famagustan linna oli Rooman ja Itä-Rooman valtakuntien, latinalaisten ja venetsialaisten hallinnassa, kunnes se lopulta vallattiin turkkilaisten joukkojen toimesta 6. elokuuta 1571 Kyproksen sodan aikana, Selim II:n hallintokaudella (1566–1574). Linna oli turkkilaisten hallinnassa vuoteen 1878, jolloin sen hallinta siirtyi Englannille yhdessä koko saaren hallinnan kanssa.

Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960, ja Famagusta nousi saaren tärkeimmäksi matkailukohteeksi. Vuonna 1974 Famagusta kuitenkin joutui turkkilaisten hallintaan Turkin rauhanturvaoperaation jälkeen. Lisäksi Famagusta tuli yksi Kyproksen tärkeimmistä satamista, matkailukeskuksista ja yliopistokaupungeista sekä vuonna 1975 perustetussa Kyproksen turkkilaisessa federaatiossa että vuonna 1983 perustetussa Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa.