Nämä ovat niitä kirjoituksia, joissa uhkuu sanovansa kaiken kunnes aloittamisen jälkeen toteaa, ettei pysty puoleenkaan.
Vuodessa voi oppia paljon ja muuttua kokonaan. Kun viime heinäkuussa heräsin syntymäpäiväni kruunuksi ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni viereltä, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan sellaisen lahjan mahdollisuutta. Tuntui uskomattomalta, ja tuntuu edelleen.
Lopetin lottorivien rustaamisen tuohon päivään, sillä olen jo voittanut elämäni pääpalkinnon.
Sen lisäksi olen 365 päivää vanhempi, ja uskon olevani myös saman verran viisaampi. Ja jos nyt voisin kertoa jotain tuolle yksin tien päälle lähteneelle nuorelle naiselle, sanoisin:
Luota, koska et muutakaan voi. Älä vatvo vanhoja, sillä niillä ei ole mitään merkitystä. Tee kuten tahdot ja etenkin silloin, kun eniten pelottaa. Siskoille, parhaille ystäville ja vanhemmille voi aina soittaa, sillä sinä et ole yksin tässä maailmassa, tai ehkä paremminkin, et todellakaan ole ainoa, joka nyt on tuossa tilanteessa.
Jos ulkona sataa ja sää on surkea seuraavat päivät, vaihda suunnitelmia ja katso hyvä elokuva tai dokumentti, lue kirjoja, ja kirjoita. Aina ei tarvitse suorittaa, ei edes joka toinen kerta. Hengitä.
Ole vaan.
Kun olo on hirveä, paska, kurja tai ylitsepääsemättömän kamala, kirjoita, sillä silloin kirjoitat aidoimmillasi. Kirjoita tunteistasi ja ajatuksistasi. Jaa kaikki surkeudet ja kauheudet paperiarkin kanssa, sillä sinun ei ole pakko julkaista niistä mitään. Polta ne vaikka. Älä siis pidä kaikkea sisälläsi, vaan anna kaiken tulla.
Elä. Osta huoltamolta kahvi, istu ratissa ja kuuntele parkkipaikalla hyvä biisi. Jos olet väsynyt, nuku, äläkä aina sniiduile: auton, teltan, laavun, tähtitaivaan ja kuljettajan paikan unet peittoaa aina kunnon sänky, lämmin suihku ja peitto, johon voi kääriytyä, sillä makuupussiin muumioituu.
Säästä (kuten olet tehnytkin, hienoa!), mutta sijoita myös itseesi. Syö sipsejä, kun siltä tuntuu.
Ole ystävällinen, rehellinen ja luotettava, se saa sinut säihkymään. Hymyile suu auki, se on kaunista vaikka ala-asteella joku saattoikin kiusata sinua majavaksi.
Älä jätä asioita viime tippaan, ja jos tekee mieli kirjoittaa, kirjoita heti. Unohda silloin edellä mainittu lause, sillä kaikki muu voi aina odottaa hetken.
Ja anna niiden hiustesi kasvaa, ne sopivat sinulle oikeasti ihan hyvin.
Anna itkun tulla kun itkettää, se puhdistaa. Jää, jos siltä tuntuu. Sano ei tai lähde, jos ei tunnu hyvältä. Mutta sano aina kyllä, jos se yhtään hyrisee rintalastassasi.
Rakasta, ja luota.
Hyvää syntymäpäivää minulle, hyvää yksivuotispäivää meille.
♥
Saattaisit pitää myös näistä
10 Comments
Nella, on ollut ilo seurata matkaasi ja kasvuasi kaiken keskellä. Olen mielettömän onnellinen puolestanne ja toivon teille mitä upeinta yhteistä tulevaisuutta. Lohimies on aina erimies. Pidä siimat kireällä ja jarru tiukalla!
Kiitos paljon! Elämässä on ollut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta nyt viimein tuntuu, että mukavan tasainen polku kalapaikoille on löytynyt. <3
Rakkaus on parasta! Ja komeat vonkaleet <3
Sanos muuta! <3
Niin viisaita ja kauniita sanoja, kiitos taas kerran, Nella!
Kiitos sinulle, kun luit ja jätit kommentin, ne ilahduttavat aina kun suurin osa palautteesta tulee aina Facebookin puolelle. <3
Niin voimauttava teksti tähän elämäntilanteeseen että itkettää! Elämä tapahtuu kun antaa sen tapahtua, muistan joskus sinun kirjoittaneen niinkin. Kiitos siis TAAS KERRAN, blogisi tuo uskomatonta voimaa myös omaan elämään. Kiitos kiitos kiitos. Ja ihanaa rakkautta teille nyt ja ihan ihan aina! <3
Ja viimeinkin kasvot! Huutelin siitä joskus insta viestillä, hän näyttää juuri niin lempeältä kuin kirjoitit. Ihanaa! Ja anteeksi tämä yön kirjoittelu mutta tämä teki minut onnelliseksi. < 3
No niin! Nyt ehkä tiedän jopa kuka saatat olla, ihana <3 Onnea on hyvä mies, en laske koskaan karkuun <3
Tuttu lause <3 Ja kiitos aivan ihanasta palautteesta, sinun kommenttejasi onkin kaivattu. Tunnistan nimimerkkisi jo vuosien takaa. 🙂