Aavasaksan Kruununkierros
Kaupallinen yhteistyö: Ylitornion kunta
Ani harvoin olen kulkenut näinkin sukkelasti erämaisiin maisemiin johdattavalla luontopolulla kuin tällä Aavasaksan Kruununkierroksella, jonka laelta pääsee ihailemaan yhtä Suomen 27 kansallismaisemasta.
Tengeliönjoen kauniiden maisemien lisäksi Kruununkierroksen luontopolulla lienee parasta se, että rengasreitti sopii helppokulkuisuutensa vuoksi ihan koko perheelle.
Aavasaksa on tunnettu maisemakierroksestaan, jolle tulee mittaa vajaa kolme kilometriä. Vaihteleva maasto tarjoaa luontoelämysten lisäksi mielenkiintoista nähtävää niin maapallon historiasta kiinnostuneille kuin vanhan eräkirjallisuuden ystäville.
Saavuin onnistuneen melontaretken päätteeksi majapaikkaani Midnight Sun Cottages Aavasaksalle, josta olin varannut itselleni pedin kahdeksi yöksi. Kiitin mielessäni sääjumalia, sillä aamupäivän paahtava kuumuus oli helpottamaan päin pilvimassojen valuttua takaisin tutuille paikoilleen pohjoista taivaankantta.
Pakkasin kamerareppuun omenan ja vesipullon, ja otin suunnaksi aivan Lomakylän helmoilta alkavan Kruununkierroksen näköalapolun.
Hyväkuntoiset pitkospuut alkoivat Kruununkierroksen luontopolun alkumetreiltä. Askeleet kumahtelivat lautareitillä, ja kameran suljin pääsi heti töihin. Niukillakin vesivaroilla selviävät, taivaan painamat männyt kumarsivat kulkijalle mitä komeimmin kaarin.
Vaikka ne eivät vähäisen ravinnon vuoksi kasva kovin suuriksi, vuosilustoja voi olla satoja. Puiden omituiset muodot ovat talven tekosia, sillä paksu ja raskas lumi muotoilee niitä haluamallaan tavalla. Minusta ne näyttivät kuitenkin enemmän siltä, kuin Lapin entisaikojen jättiläiset olisivat kerran kulkeneet Aavasaksan yli ja painaneet jättimäisillä peukaloillaan puut aivan kieroiksi. Mene ja tiedä, mutta puuvanhukset ovat ihailunsa ansainneet.
Älä siis kiirehdi, vaan katsele rauhassa ympärillesi; ympäröivä luonto mykistää!
Saavuin onnistuneen melontaretken päätteeksi majapaikkaani Midnight Sun Cottages Aavasaksalle, josta olin varannut itselleni pedin kahdeksi yöksi. Kiitin mielessäni sääjumalia, sillä aamupäivän paahtava kuumuus oli helpottamaan päin pilvimassojen valuttua takaisin tutuille paikoilleen pohjoista taivaankantta.
Pakkasin kamerareppuun omenan ja vesipullon, ja otin suunnaksi aivan Lomakylän helmoilta alkavan Kruununkierroksen näköalapolun.
Hyväkuntoiset pitkospuut alkoivat Kruununkierroksen luontopolun alkumetreiltä. Askeleet kumahtelivat lautareitillä, ja kameran suljin pääsi heti töihin. Niukillakin vesivaroilla selviävät, taivaan painamat männyt kumarsivat kulkijalle mitä komeimmin kaarin.
Vaikka ne eivät vähäisen ravinnon vuoksi kasva kovin suuriksi, vuosilustoja voi olla satoja. Puiden omituiset muodot ovat talven tekosia, sillä paksu ja raskas lumi muotoilee niitä haluamallaan tavalla. Minusta ne näyttivät kuitenkin enemmän siltä, kuin Lapin entisaikojen jättiläiset olisivat kerran kulkeneet Aavasaksan yli ja painaneet jättimäisillä peukaloillaan puut aivan kieroiksi. Mene ja tiedä, mutta puuvanhukset ovat ihailunsa ansainneet.
Älä siis kiirehdi, vaan katsele rauhassa ympärillesi; ympäröivä luonto mykistää!
Hengähdä hetki Kruununkierroksen laavulla
Heti kohta polun varrelta löytyy penkein varustettu ensimmäinen levähdyspaikka. Ja siitä vain lyhyen matkan päässä pitkospuut päättyvät Kruununkierroksen laavulle. Hirsien suojissa voi pitää ensimmäistä juomataukoa, tai vain istua ja katsella upeaa Tengeliönjoen maisemaa.
Laavun puuhuolto on hyvällä mallilla, mutta tulitikut kannattaa jokaisen pakata mukaansa niitä nuotiolla grillattavia eväitä unohtamatta – näissä maisemissa viettää mielellään tovin jos toisenkin.
Laavulta on matkaa Lapin vanhimmalle matkailurakennukselle, Keisarinmajalle, vain vajaan kilometrin verran, joten eiköhän jatketa eteenpäin!
Metsäinen, pulleiden mustikoiden reunustama polku muuttuu pian ylämäkeen viettäväksi leveäksi pitkospuureitiksi ja rappusiksi.
Kauaa ei kuitenkaan tarvitse kiivetä. Riittää, kun ohittaa komean rakkamaan – reitin seuraava laki ja Aavasaksan maisematasanne ovat ihan vieressä.
Tiesitkö tämän alueen historiasta?
Jääkausi päättyi jo noin 9 000 – 10 000 vuotta sitten, mutta maankohoaminen jatkuu edelleen. Sen vauhti vaihtelee, ja täällä Perämeren pohjukassa liike on enää alle metrin sadassa vuodessa.
Siitäkin huolimatta maankuoren jännitteet aika ajoin purkautuvat, mikä tuntuu Tornionlaaksossa lievinä maanjäristyksinä. Nyt maa kuitenkin makaa tukevasti jalkojeni alla, ja uskallan huoletta nojailla näköalatasanteen puiseen kaiteeseen.
Tuntuu hurjalta, että muinainen merenranta ulottui aivan Aavasaksan juurelle vielä noin 4 000 vuotta sitten – sehän on ihan vasta! Eräs polun info-tauluista kertoo Aavasaksan olevan tyypillinen peräpohjalainen kalottivaara, jonka tuntomerkkinä toimii sen lakea (kalottia) peittävä irtain maa eli moreeni, joka on kulkeutunut niille sijoilleen ajan ja jään mukana.
Aavasaksa kohoaa 242 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja graniittivaaran lakiosuus on etenkin idänpuoleiselta reunaltaan selkeästi alueen muita vaaroja jyrkkäpiirteisempi.
Hengähdystauon jälkeen matka jatkuu Kruununvuoren luontopolkua pitkin mäntymetsään, josta ennen näkötornia ja seuraavaa maisemapaikkaa löytyy Lapinmaan väkevän kuvaajan, Annikki Kariniemen muistopatsas.
Mikäli Annikki malttaisi irrottaa rakastavan katseensa kirjastaan, näkisi hän oikealla kyljellään upean Tengeliönjoen maiseman, joka jatkuu niin pitkälle kuin silmä piirtää.
Tornionlaakso mainittiin ensikerran 1070-luvulla
Historia tietää kertoa, että Tornionlaakso mainitaan ensikertaa – joskin epäselvästi – papin ja historiantutkija Adam Bremeniläisen kirjoituksissa jo 1070-luvulla.
Myöhemmin 1550-luvulla alueella vieraili ruotsinmaalta Olaus Magnus, joka tunnetaan parhaiten Carta Marinan, ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian (1555) kirjoittajana.
Myös ranskalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä Pierre-Louis Moreau de Maupertuis kävi vuosina 1736–1737 suorittamassa astemittauksia, joilla pyrittiin osoittamaan maapallon napojen litistyneisyys.
Sole mikhään ihme, että Tornionlaakso ja erityisesti Aavasaksa ovat kautta aikojen vetäneet myös meitä pohjoisen matkailijoita puoleensa, onhan Tornionjoki alusta asti ollut luontainen kulkuväylä syvälle Lapinmaahan ja sen tarjoamiin suuriin seikkailuihin.
