Annoskuvia maailmalta
There is no love sincerer than the love of food.
Maisemien lisäksi rakastan ruokakuvia ja syömistä. Kuten aiemmassa Mikä matkavalokuvauksessa miellyttää? -postauksessani kerroin, olen varmasti onnellisimmillani päästessäni lautasen äärelle. Nykyisin jo kovin erityiseksi muodostunut suhteeni annoskuviin on astunut esiin kuitenkin vasta kahden viime vuoden aikana.
Kävin viime viikolla Ekbergin aamupalalla Nordic Bloggers’ Experiencen tehonaisen Innan kanssa, ja tulevien ja jännittävien suunnitelmien lisäksi puhuimme tietenkin matkailusta: Totesimme lähes yhteen ääneen, ettei vanhimmista kuvistamme löydy yhden ainoaa ruoka-annosta. Miksi? Siitä emme oikeastaan päässeet ymmärrykseen.
Skannattuani vanhoja negatiiveja jo useamman filmirullan verran en voi kuin ihmetellä, miten kaikki ruokakuvat loistavat poissaolollaan neljän-kymmenen vuoden takaisissa otoksista. Mutta hätäkös tässä, olen ottanut homman haltuun viimeisten parin vuoden aikana ja tallentanut niin monta annosta, että tässäkin on niistä vain muutama.
Kalaa Porvoon Bistro Sinnessä.
Tulinen Tom Yum Thaimaan Ao Nangissa.
Kaalikääryleitä Mostarin tapaan Bosniassa ja Hertsegovinassa.
Kotitekoista juustoa Pohjois-Kyproksen Kozanin vuoristokylässä.
Suklaamuffareita Helsingin Ihana-kahvilassa.
Ulkogrillissä paistettu hampurilainen lomien alkamisen kunniaksi Suonenjoen kesämökillä.
Singaporen tunnetuimman hummeriravintolan, Long Beachin, meren antimia.
New Yorkin kingi, Shake Shack.
Kebabia ja mezejä Pohjois-Kyprokselta.
Stadin Fazer-kahvilan suklaakakku-unelma.
Singaporen Long Beachin Chilli Crab, joka on rankattu maailman 50 parhaan annoksen joukkoon.
Juhannusbrunssi vol. 1 Helsingin Koffarissa.
Hauhonselän saalis päätyi perkuun kautta pannulle.
Nuudelikeittoja singaporelaisittain.
Kanamuffari ja tuorepuristettu limemehu Portugalin Lissabonissa.
Koko perheen pyttäri savolaisen mansikkakaupungin kesämökillä.
Yksi maailman parhaista kala-annoksista naatittiin Portugalin Algarvessa.
Fisut edustivat myös Turun Daphne-ravintolassa, Suomen Joutsenen kainalossa Aurajoen rannalla.
Maailman suurin ruokapoliittinen pettymys oli kuitenkin tämä Katz’s Delicatessen $17 dollarin kuiva voileipä.
Mutta loppuun lohdutukseksi maailman paras hodari Old Say Brookin Jack Rabbitissa.
Missä sinä olet syönyt parhaan annoksesi?
En voi vastata kysymykseen, sillä miettimiseen menisi viikkoja ja siltikään en päätyisi yhteen tai edes kahteen. Mutta ai kun herkullisia ruokakuvia! Onneksi minäkin söin juuri (en mitään hyvää, mutta kuitenkin).
Voi Heidi, mua niin nauratti tuo sun viimeinen lause! Mutta kiitos, kiva kuulla, että ruokakuvista tykätään.
Upeita värikkäitä kuvia, vaikka annokset eivät uppoaisi vegaaniin 😉 Mulla oli itseasiassa jo tekeillä viimekertaista igtravelthursdaytä varten ruoka-aiheinen postaus, mutta elämä meni sekaisin keskiviikkoiltana, kun meidän vanhempi kisu menehtyi 🙁 Katsotaan jos saan kasattua itseni ensi torstaihin mennessä, niin vastaan kysymykseesi…
Kiitos Tiina, ja ymmärrän hyvin. Mä oon kokeillut reissuilla kyllä vegeruokiakin, mutta niistä puuttuvat annoskuvat täysin. Kai siksi, että Pad Thai oli vaan yksinkertaisesti niin järkyttävän hyvää, että ahmin sen aina siltä istumalta – tai seisomalta.
Ja voi itku, oon tosi pahoillani kuulessani tuon. Ihan hirveää, että tuo tapahtui, mutta onneksi edes siellä teidän luona. Toivottavasti olo helpottaa pian, täältä ainakin hurjasti tsemppiä ja ajatuksia sinne!
Itsekin tykkään kuvailla ruoka-annoksia, varsinkin kun ruoanlaitto on suuri intohimoni, mut harva kuva päätyy Julkastavaks, koska en vaan osaa kuvata niitä niin että ruoat näyttäis
Houkuttelevilta. Olisko jotain vinkkejä heittää ilmoille 🙂
Toisin kuin nämä sun kuvailut. Herkullisen näköistä!
Kiitos, kiva kuulla että tykkäät! Ja ehdottomasti laitat kuvat jakoon, annoskuvia on ihana katsella laadusta riippumatta – ainakin mun mielestä. (:
Mä antaisin vinkkinä vaan 50mm obiskan ja tietty mahdollisimman valovoimaisen sellaisen, ja tietty että kokeilee rohkeesti erilaisia kuvakulmia. Joskus annoksesta saa parhaan kuvan ihan vahingossa, toisinaan silloin kun asettaa kameran pöydälle istumaan ja painaa laukaisinta. (:
Helppoa vastata.
Kotona 🙂
Ihana vastaus! (:
Ihanat ruokakuvat:) Parhaimman annokseni (tai annokset… ) olen tainnut syödä Venezuelassa, Caracaksen Melia-hotellin sunnuntaibrunssilla,ihan siitä syystä että se oli niin mahtava.Kuvittele,Lobster Thermidoria niin paljon kuin napa sietää ;D
Kiitos Jael. Mä en ole Venezuelassa vielä päässyt käymään, mutta pistän tuon sun lobsterivinkin visusti korvan taakse! (;
Mäkin ihmettelen usein, miksi en aluksi kuvannut reissuillani ruoka-annoksia kuin satunnaisesti. Liian monelta reissulta puuttuvat tyystin ruokakuvat.
Bloggaamisen aloitettuani olen alkanut kuvata ruokia lähes rutiininomaisesti, jotta voin esitellä sapuskat postauksissani, mutta olen huomannut, että kyllä ruokakuvat ovat myös todella mukavia muistoja yleisesti. Suosittelenkin kaikille reissaajille ruokakuvien ottoa – vain niiden ottamatta jättämistä voi katua myöhemmin!
No onneksi me ei olla ainoita! Ja asia tietenkin on korjattu jo tätä päivää kaikkien meidän blogeissa. Ruokakuvat matkablogeissa toimivat aina.
Ja sä oot niin oikeassa tuossa viimeisessä lausahduksessasi!
Onneksi just söin, olis muuten saattanu valua kuola!
Haha, no niinpä! Mä täällä katselen näitä kaihoisasti, mutta onneksi mies on keittiössä hääräämässä. (:
Oih, kesällä itse kalastettu ahven maistuu ihan täydelliseltä! Parhaat ruoat löytyy kuitenkin Aasiasta. Aitoa Thaikkuruokaa ei voita oikein mikään muu kuin tuo ahven 🙂
Niin maistuu! Ahven on mun ehdoton suosikki, mikään ei voita sitä savustettuna. Mutta komppaan sua täysin thaikkusafkojen suhteen, ne ovat myös mun suosikkejani! (:
Vau mitä kuvia taas, sun blogi on kyllä sellainen visuaalinen elämys aina 🙂 Ja tuohon kysymykseen vastaisin että Italia ja Matteon mummojen sapuskat. Ai että!!
Voi kiitos Lena, sun kommentit ovat kyllä aina yhtä ihania. (: Ja Italia on kyllä täälläkin safkojen kärkipäässä, en ikinä unohda sitä miten mulle kokattiin avotulella tortellinit ja lihat ja tarjottin niin paljon punaviintä, kun ikinä halusi. Italialla on ikävä mua sen tiedän, mullakin on ikävä sinne. Me ollaan pari hamaan tappiin <3 Eli voi sua onnentyttöä!
Nam, miten ihania ruokia! Erilaisiin ruokakulttuureihin tutustuminen on kyllä yksi parhaista syistä matkustaa. Aivan loistava otos tuo take away -annos, siitäkin olet saanut jotenkin tosi “luksusruoka” kuvan 🙂
Niin on, komppaan täysin! Ja kiitos, tuo take away -keitto itseasiassa taisi olla yksi koko reissun parhaista; oikeasti tulinen. Nam!
Ei sais katsoa ollenkaan tällaisia. Kuola valuu näppikselle…. 😀
Hah, sama vika mulla, kun tsekkailen teidän muidenkin ruokapostauksia! 😀