Annoskuvia maailmalta

Annoskuvia maailmalta

There is no love sincerer than the love of food.

Maisemien lisäksi rakastan ruokakuvia ja syömistä. Kuten aiemmassa Mikä matkavalokuvauksessa miellyttää? -postauksessani kerroin, olen varmasti onnellisimmillani päästessäni lautasen äärelle. Nykyisin jo kovin erityiseksi muodostunut suhteeni annoskuviin on astunut esiin kuitenkin vasta kahden viime vuoden aikana.

Kävin viime viikolla Ekbergin aamupalalla Nordic Bloggers’ Experiencen tehonaisen Innan kanssa, ja tulevien ja jännittävien suunnitelmien lisäksi puhuimme tietenkin matkailusta: Totesimme lähes yhteen ääneen, ettei vanhimmista kuvistamme löydy yhden ainoaa ruoka-annosta. Miksi? Siitä emme oikeastaan päässeet ymmärrykseen.

Skannattuani vanhoja negatiiveja jo useamman filmirullan verran en voi kuin ihmetellä, miten kaikki ruokakuvat loistavat poissaolollaan neljän-kymmenen vuoden takaisissa otoksista. Mutta hätäkös tässä, olen ottanut homman haltuun viimeisten parin vuoden aikana ja tallentanut niin monta annosta, että tässäkin on niistä vain muutama.

Kalaa Porvoon Bistro Sinnessä.

Tulinen Tom Yum Thaimaan Ao Nangissa.

Kaalikääryleitä Mostarin tapaan Bosniassa ja Hertsegovinassa.

Kotitekoista juustoa Pohjois-Kyproksen Kozanin vuoristokylässä.

Suklaamuffareita Helsingin Ihana-kahvilassa.

Ulkogrillissä paistettu hampurilainen lomien alkamisen kunniaksi Suonenjoen kesämökillä.

Singaporen tunnetuimman hummeriravintolan, Long Beachin, meren antimia.

New Yorkin kingi, Shake Shack.

Kebabia ja mezejä Pohjois-Kyprokselta.

Stadin Fazer-kahvilan suklaakakku-unelma.

Singaporen Long Beachin Chilli Crab, joka on rankattu maailman 50 parhaan annoksen joukkoon.

Juhannusbrunssi vol. 1 Helsingin Koffarissa.

Hauhonselän saalis päätyi perkuun kautta pannulle.

Nuudelikeittoja singaporelaisittain.

Kanamuffari ja tuorepuristettu limemehu Portugalin Lissabonissa.

Koko perheen pyttäri savolaisen mansikkakaupungin kesämökillä.

Yksi  maailman parhaista kala-annoksista naatittiin Portugalin Algarvessa.

Fisut edustivat myös Turun Daphne-ravintolassa, Suomen Joutsenen kainalossa Aurajoen rannalla.

Maailman suurin ruokapoliittinen pettymys oli kuitenkin tämä Katz’s Delicatessen $17 dollarin kuiva voileipä.

Mutta loppuun lohdutukseksi maailman paras hodari Old Say Brookin Jack Rabbitissa.

Missä sinä olet syönyt parhaan annoksesi?