Mikä matkavalokuvissa miellyttää?
Puhuttaessa valokuvauksesta on olemassa yksi asia, mitä rakastan ylitse muiden: maisemakuvat.
Kaukokaipuu – kuten tiedätte – on hyvin valokuvapainotteinen matkablogi, vaikka aina välillä sisäinen nuuskamuikkunenkin havahtuu ja tuumii ääneen kaikkea maan, taivaan ja reissufiilisten välillä – niitä ainaisia pakkauspohdintoja unohtamatta.
Toki kuvat jännittävistä safka-annoksista ovat lähellä sydäntäni ja niitä pääsettekin ihmettelmään aivan pian, mutta suosikkipolttovälini taipuu kaikesta huolimatta 16-35 millin väliselle alueelle. Canonin EF 16-35mm f/2.8L II USM -objektiivi onkin täyskennollisen kamerani jälkeen varmasti paras kuvauskalustollinen sijoitukseni, ja vaikka painava onkin en lähtisi ikinä reissuun ilman luottoystävääni.
Koska parantamisen varaa löytyy aina, pitäisi kirjoittajan itsensä asettua vähän useammin objektiivin eteen sieltä vakipaikastani kameran takaa. Kuvia selatessani en voi olla harmittelematta sitä, miten välillä toivoisin edustavani otoksissa yhdessä vuorien, purojen, vesiputousten ja kaupunkien kanssa. En koe, että minulta löytyy sitä ns. ”photogeeniä”, paitsi silloin, kun kuva taltioidaan annoksen äärellä. Olen varmasti onnellisimmillani päästessäni syömään.
Omien kuvien julkaiseminen täällä blogin puolella on jostain syystä tuottanut minulle aina hieman kiusallisia ajatuksia, vaikka kyllä minäkin pidän juuri niistä teidän kanssabloggaajien kuvista, joissa esiinnytte. Se ilo ja riemu, mitä matkustaminen ja uusien seikkailujen kohtaamiset kasvoillenne tuovat, on aivan mahdottoman kaunista katseltavaa. Olisiko tässä siis kehitysidea vuoden 2014 tuleville reissuilleni? Päätyisinkö kuviin ehkä joskus muulloinkin kuin tuopin tai annoksen ääressä? Tuskin. Mutta ruokakuvia voin luvata lisää. Ja maisemia. Tässä siis muutamia omia suosikkejani menneiltä reissuilta.
Millaisia kuvaajia te olette, mistä teillä löytyy paljon tai erityisen paljon kuvia? Mikä on teidän juttunne?
Mitä haluaisit lukea seuraavaksi?
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Sinä olet niin nätti et jo senkin takia sun pitäisi välillä olla sielä kameran toisella puolella! 🙂 Vaikka okei, hyvä minä sanomaan kun yleensä kuljen yksin ja kuvat on sitten kanssa sitä pelkkää maisemakuvaa.
Voi kiitos Martsba, olipa nätisti sanottu. (:
Sama ongelma täällä, harmittaa hirveästi kun itsestä on aina niin vähän kuvia ja toisaalta taas oman naaman julkaisu tuntuu oudolta. Varsinkaan kun ei ole yhtään fotogeeninen. 😀
Mä niin jaan tuon ”tuskan” sun kanssa! 😀
Vaikka kuvaan kyllä täysin laidasta laitaan niin kyllä se vedenalainen on lähinnä sydäntäni. Ihmiset myös.
Oh, vedenalaiset maisemat! Mä en ole vielä niihin saakka päässyt, mutta ehkä joku päivä. Sukeltaminen jostain syystä pelottaa mua, mutta snorklatessakin tuo toki onnistuu. (:
Oooo mitä kuvia! Mulle tuli sellanen fiilis, että kesällä pitää päästä Lammassaaren pitkospuille, vaikka nyt ollaankin jumahdettu vähän toisaalle 😉
Mä en ole koskaan satsannut laatukameraan, vaikka paljon kuvaankin. Vaikka olenkin suht visuaalinen ihminen, niin olen myös melkoinen touhottaja, joten tuollaiset arvokkaat tavarat eivät sovi mun patikkareppuun, kun varmaan heti kolhaisisin hajalle johonkin vuorenseinämään 😀 Ja onhan kamerakaluston roudaamisessa myös omat haasteensa varsinkin, jos on liikkuvaa sorttia ja patikkareppu pullottelee jo valmiiksi täpötäytenä eväistä (ja tällä hetkellä flamencotreenikamoista). Ja mun lompakkokin on aina epäkunnossa 😛
Mutta ihanaa katsoa muiden laadukkaita kuvia!
Luonnossa tulee liikuttua niin paljon, että useimmat kuvat ovat juurikin niitä maisemakuvia, jotka pyrin taltioimaan niin, että fiilis paikasta välittyy. Luonto on niin ihmeellinen ja upea, että välillä mun räpsyt palkitsevatkin, vaikka laadukasta tekniikkaa ei olekaan taustalla…
Sun kuvat ovat ihan mielettömiä ja jälleen kerran täällä huokaillaan ihastuksesta 🙂
Kiitos Tiina kivasta kommentista! Musta on aina kiva kuulla, kun sä maisemien rakastaja tuut sanomaan noin nättejä juttuja. (:
Laatukamera ei missään nimessä ole ainoa edellytys hyville kuville, kyllä se on se kuvaaja siellä kameran takana kenestä se homma on kiinni. Ja sun blogissa on aivan mahtavia kuvia – juuri sellaisia, mitä toivoisin itsestäni otettavan! Eli pistän kyllä Matiaksen vastaisuudessa asialle. (:
<3
Kiva kuulla, ettei mun tarvii hävetä mun kameranrämää 😀 Mä olen vähän tämmönen pihi vastarannan kiiski, mitä tekniikan hankintaan tulee… 😉
Haha, mua alko naurattaa, kun tuli mieleen tuosta sun hämmentävästä kohteliaisuudesta se ”uninen mongolialainen” mutustamassa patonkia patikkapolulla 😀 Kyllä tilannekuvat on aina parhaita. Ei tämä naama miksikään muutu, vaikka kuinka poseerais (tai itseasiassa muuttuu hulvattomaksi ja kuvaaja repee).
Monesti kyllä tulee oltua myös selkä kameraan päin, kun patikkapolulla on niin kiire eteenpäin, ettei kerkeä poseeraamaan 😉
Ihan ehdottomasti lisää kuvia susta blogiin! On ihana nähdä kirjoittajan fiiliksiä ihan kuvallisestikin 🙂
Aivan mielettömiä kuvia! Ymmärrän sun rakkauden kohteen täysin ja etenkin kun taltioit maisemat näin hyvin ja hienosti. Sun blogi ja valokuvat ovat todella laadukkaat kumpainenkin. Ootan ruokakuvapostausta! Pitää vaan varmistaa ettei silloin ole nälkä 😉
Kiitos Mimmu! Nälkä mullekin aina tulee, kun katselen kavereiden ruokakuvapostauksia. 😉
Mä en oikein lämpene sellaisille kuville, missä bloggaaja on asettautunut kivasti kanjonin reunalle, nojailemaan muka seksikkäästi uima-altaan reunaan tai poseeraamaan jossain typerässä asennossa temppelin edessä . Voihan joku kuva olla sellainenkin, mutta turha sitä omaa naamaansa on liikaa rakastaa. Eli sellaisia kuvia en ota.
Sen sijaan jos näen kuvan missä mätetään ruokaa ja juomaa äänen suuntaan posket punoittaen ja nenä kiiltäen, Niin kyllä. Tai joku kuva vaikka pyörälenkiltä tai saunan jälkeen, kun meikit on kadonneet jo ajat sitten. Tai ihan vain aito rentoilukuva riippumatossa. Ne ovat kivoja. Siinä on elämisen makua. Tuollaisia kuvia minusta on muutama ja ne olen jopa julkistanutkin. Ja ruokakuvia….Iso Kyllä !
Eli maisema on yleensä parhaimmillaan ilman ihmisiä ja ruokakuvat on parhautta 🙂 Ja sellaisia kuvia yritän ottaa.
En minäkään hirveästi enkä sellaisia itsestäni haluaisikaan, mä meinasin juuri sellaisia kuvia, mitä esim. Tiinalla on. (:
Ja komppaan ruokakuvia: niissä ihminen on onnellisimmillaan! Ainakin allekirjoittanut. (:
Maisemakuvat ovat maisemakuvia ja niissä ei ihmisiä tarvita. Itse valokuvatessa tulee harvemmin oltua linssin toisella puolella. Mutta sitten kun on matkakaveri, joka tykkää kuvata, niin tulee itsekin oltua linssiludena.
Kuvat, joissa välittyy tunnelman aitous ja valokuvaajan etsimä fiilis, ovat parhaita. Maisemakuvien lisäksi tykkään tilannekuvista, joissa näkyvät ihmisten tunnetilat. Niitä kuvia on vaikeampi ottaa, mutta sitten kun saat ikuistettua aidon hymyn, surun, kyyneleen tai kiukun, tulee kuvasta huikea.
Ja hei, ihan mielettömiä kuvia!!!!!! Taas.
Totta turiset, mutta joku sellainen kuva, missä istuisi selkä kameraan ja ihastelisi maisemia.. Voi pojat, sellaisia mä haluan!
Tilannekuvat ovat myös mahtavia, ja suosikkeihin menevät myös kuvat ihmisistä. Ja rohkeastihan sitä kannattaa mennä kysymään, usein ihmiset ovat vain otettuja siitä, että heidät haluaa ikuistaa. (:
Ja kiitos sullekin ihanastai kommentista. (:
Ihania kuvia! Vähän kuin olis tehnyt reissun maapallon ympäri muutamassa minuutissa. 🙂 Olen kans totaalisen hurahtanut tuohon kuvaamiseen. Joskus siitä on reissuilla jopa haittaa, kun katselen maisemaa koko ajan ”linssin läpi” ja mietin vain, mistä tulis hyvä otos.
Kiitos Sanna, mukava kuulla. Ja mahtavaa, että kuvaaminen on myös sun intohimo, yhtälailla kuin kirjoittaminen!
Ihania kuvia! Vähän kuin olis tehnyt reissun maapallon ympäri muutamassa minuutissa. 🙂 Olen kans totaalisen hurahtanut tuohon kuvaamiseen. Joskus siitä on reissuilla jopa haittaa, kun katselen maisemaa koko ajan ”linssin läpi” ja mietin vain, mistä tulis hyvä otos.
Hups, tuli viesti 2 kertaa.
😀
😀
Iso peukku sille, että sun kaunista naamaa päästäis ihastelemaan enemmänkin! Vaikka maisemakuvat on ihan super, huomaan kyllä kaipaavani sinne väliin aina kuvia ihmisistä, sillä heleposti pelkät maisemakuvat alkaa puuduttaa riippumatta siitä, miten upeita ovat.
Kiitos Inka, kiva kuulla. Ja voi että, tulipa mulle nyt hyvä mieli näistä kaikista kommenteista! Kyllä mä nyt näiden puolesta jo rohkaistun, lupaan!
Itsekin rakastan kuvata maisemia ja suurin osa kuvistani taitaakin olla juuri niitä. Mutta toisaalta rakastan vangita myös tilanteita ilmeitä, fiiliksiä ja pieniä yksityiskohtia. Jotenkin niistä kaikista rakentuu se ”tarina”. Minusta on kyllä välillä oma naamakuviakin, mutta enemmän kuvissa taitaa esiintyä Jii.
No mitäs me maisemien rakastajat, ihanaa että meitä on paljon! Ja pienet yksityiskohdat, voi kyllä!
Ja hei, Jii on kyllä loistava kuvattava, ja tosi kivaa on ollut katsella myös sun kuvia. Tykkään niistä valtavasti!
PS. UPEITA kuvia. Niinku aina!
<3 Kiitos!
Sun kuvat on aina niin uskomattomia! Rohkeasti vain välillä itsekin kameran eteen! 🙂 Ja hei ruokakuvat (luontokuvien lisäksi) on aina parhaita odotan niitä innolla! 😀
No mä lupaan, ainakin yrittää! Ja sun viime postauksessa oli myös ihan huikeita kuvia! (:
Mäkin kuvaan aina maisemia, ja sen huomaa varmasti mun blogistakin. 🙂 Oon viime aikoina yrittäny hieman kunnostautua siinä että mustakin näkis joskus vilauksen, mutten muuten todellakaan halua itestäni tuhatta omakuvaa/asukuvaa nettiin, eli perinteistä lifestyle/asukuvabloggaajaa musta ei sais tekemälläkään. Mitenköhän mä oon muuten pärjänny kaikki nää vuodet ilman laajakuvalinssiä? Se on kyllä nyt korkealla mun hankintalistalla kunhan budjetti antaa myötä.
Mun suosikkeja näistä sun kuvista on (yllättäen) noi meri ja vuorimaisemat, mutta onhan noi kaikki aivan upeita. 🙂
Maisemat toimii aina! Ja kuten kirjoitin, musta on ihanaa kattella kuvia myös teistä. (: Asukuvat/liian monet omakuvat tai ylipäätään liian monet kuvat kirjoittajasta eivät koskaan ole kolahtaneet mulle, eli sellaista ei kyllä voi odottaa Kaukokaipuustakaan.
Ja sun täytyy ehdottomasti hankkia oma laajis! Pääsee majakkamaisemat oikeuksiinsa oikein toden teolla. (;
Voihan upeus. Etenkin tuota yhtä vuoristokuvaa lumiselta huipulta jäin tuijottamaan pitkäksi toviksi! Mä olen huomannut kuvauskohteiden riippuvan paljon siitä, millä kuvaan. Kameralla maisemia, puhelimella yksityiskohtia. 🙂
Aika hyvin sanottu. Varmasti tekniikka vaikuttaa siihen, mihin on tietyllä laitteella tottunut.
Ja tuo vuorikuva on yksi mun omista suosikeista. Tuo maisema oli vaan aivan käsittämättömän upea.
Huikean upeita kuvia kaikki! Ite kun on vasta aloittanut niin olen julkaissut paljon kuvia oikein ajattelematta. Käyttämäni kamerat ei ole maailman parhaita laadultaan, enkä ole mestari asetuksien kanssa.
Tykkään ottaa maisemaotoksia mutta ei ne NÄIHIN verrattuna minkäänlaisia ole 😀 omasta mielestä oman naaman vilahtelu kuvissa ei ole mitenkään huono juttu, kivaa se on nähdä se naama mikä niiden maisemien keskellä seikkailee!
Kiitos Maarit! Mä oon aloittanut ihan samoista setupeista mitä muut, ja olen julkaissut kuvia ihan miten on mieli tehnyt. Eli ei sitä liikaa kannatakaan funtsia, ja tekemällä aina oppii.
Ja mä lupaan skarpata niiden kasvokuvien kanssa! (;
Aivan tajuttoman upeita kuvia. Ihan kylmät väreet meni ja tuli sellainen pakahtumisolo! 🙂
Kiitos Saija, ihan super ihanaa kuulla ja ihana kommentti. (:
Kylläpä on kauniita kuvia!! Minulla on ihan hyvä kamera käytössäni, mutta en yleensä jaksa ottaa sitä mukaan reissuille, joilla kävellään tai kiivetään paljon ja joille muutenkin pitää raahata kamaa mukana. Niinpä kaikista kauneimmat maisemat on usein tullut kuvattua vain kännykällä, harmi. Ja minusta tuntuisi hullulta ottaa kuva ajastimella itsestäni poseeraamassa, eli näin ollen minusta ei ole paljon kuvia olemassa. Tuskin maailma häviää siinä yhtään mitään 🙂
Kiitos. (: Ja ymmärrän kyllä täysin, tuon oman roudaamisessa on aina melkoinen työ, mutta nykyisin paljon pienemmätkin järkkärit pystyvät yhtä hyvään laatuun. Jotenkin oon vaan niin rutinoitunut tuohon 5d:n runkoon, etten tiedä mihin sen vaihtaisin. Mutta onneksi tässä on mahdollista testailla vaikka mitä malleja ja joskus tuntuu, että haluaa vaihtaa niin on sitten ainakin kokemusta. Mutta kuten oon täällä paljon kirjoitellut, tuppaan juurtua tiettyihin ja samoihin asioihin.. (;
Kauniita kuvia! 🙂 Mulla on ihan sama juttu, että tykkään nimenomaan maisemakuvista ja mun mielestä itse asiassa useissa rantapallon blogeissa onkin just se juttu kivaa, ettei ole pelkästään henkilökuvia, vaan inspiroivia ja kauniita maisemakuvia. Itsekin aina silloin tällöin laitan yhden tai pari omaa kuvaa postaukseen, mutta sekin vähän siitä syystä, ettei olisi pelkkää maisemaa ja ruoka-annoksia 😀
Kiitos Hanna! (: Ja tosi kiva kuulla, että oot tuota mieltä Rantsun blogeista. Mun mielestä on ihana katsella teidän kasvoja ja hymyjä, joten tottakai tunget niitä aina väliin! Sillä munkin ilmeisesti täytyy opetella siihen.. Hiljaa hyvä tulee! (:
[…] lisäksi rakastan ruokakuvia ja syömistä. Kuten aiemmassa Mikä matkavalokuvausessa miellyttää? -postauksessani kerroin, olen varmasti onnellisimmillani päästessäni lautasen äärelle. Nykyisin jo kovin […]
Upeita kuvia. Kyllähän se olisi hauska nähdä bloggaajakin joskus noiden maisemien keskellä kuvissa.. 🙂 Jos tuntuu epämukavalta olla kuvien pääosassa, niin voisihan sitä yrittää kuvata vähän kauempaa sinua! Mun mielestä ne kaikista inspiroivimmat kuvat on sellaisia, joissa ihmiset ovat jonkin upean maiseman keskellä, olematta kuitenkaan se kuvan keskipiste.
Kiitos Anna! Mä lupaan skarpata. Ja mennä mahdollisimman kauas linssistä 😀 Heh! No ei, mutta oot oikeessa – mä tykkään kaikkein eniten just tuollaisista kuvista (ihmisistä otettuna), mitä sanoit. Niissä on sitä jotain!
[…] lisäksi rakastan ruokakuvia ja syömistä. Kuten aiemmassa Mikä matkavalokuvauksessa miellyttää? -postauksessani kerroin, olen varmasti onnellisimmillani päästessäni lautasen äärelle. […]
[…] lisäksi rakastan ruokakuvia ja syömistä. Kuten aiemmassa Mikä matkavalokuvauksessa miellyttää? -postauksessani kerroin, olen varmasti onnellisimmillani päästessäni lautasen äärelle. […]