Ensimmäisen oman teltan ompeluprojekti

Ensimmäisen oman teltan ompeluprojekti

Jokainen meistä tietää sen turhautumisen tunteen, kun etsii löytämättä.

Olen pian kääntänyt Googlen ympäri: tuloksetta – ja uskokaa minua, minä olen helkutin hyvä tiedonhankkija. Tiedän, miten hakukoneet toimivat, sillä kahdeksan vuoden ajan olen SEO-konsultin virassa seurannut niiden syvimpiä syövereitä. Olen tonkinut, kokeillut kaikenlaisia sanapareja ja etsinyt uusia merkkejä ja malleja ulkomaita myöten vain U2:n Bonoa lainatakseni:

“I still haven’t found what I’m looking for.”

Unelmieni teltta on edelleen kateissa.

Etsin kunnes tajusin, ettei etsimääni löydy. Harmistuin.

On olemassa monta hyvää mihin tyytyä. Jos malli on monikäyttöinen, se on yleensä myös liian painava. Jos malli on kevyt ja pieni, se on helkutin kallis. Karkeasti yleistettynä normaalipainoinen eli yli kahden ja alle kolmen kilon teltta alkaa kuitenkin olla niissä luvuissa, ettei grammanviilaaja viitsi kantaa sellaista mukanaan – varsinkaan, kun kuljeksii luonnossa yleensä itsekseen. Sen vuoksi, vaikka maisemamallista pidänkin ja Marmot omassa paino- ja hintaluokassaan varsin voittamaton onkin, minua närästää pakata tuota möykkyä mukaan matkoilleni. Eniten siksi, että tiedän pärjääväni vähemmälläkin.

En halua taipua kompromissiin tietäessäni mitä haluan. Huumorilla hankkimani 230 gramman kärsimystelttani oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, vaan liian ahtaana ja materiaaleiltaan arveluttavana ei toimi kuin hupikäytössä.

Olen etsinyt pitkään unelmieni kolmen vuodenajan telttaa. Sellaista, joka olisi tarpeeksi kevyt ja käytännöllinen. Edullinen. Isolla absidilla varustettu ja silti tarpeeksi pieni ja näppärä. Painoluokaltaan alle kilon. Jos vielä värinkin voisi valita.

Meni luvattoman kauan kunnes tajusin sen.

Minä voin yhdistää kaikki parhaat puolet, suunnitella ja ompeluttaa sellaisen itse!

Yhtäkkiä netti olikin täynnä kaiken maailman väreissä ja oikeissa vesipilariarvoissa valmistettuja silnyloneita, naruja ja hyttysverkkoja. Meillä on kotona metreittäin vetoketjua, liimanauhaa ja kaikki tarvittavat ompeluvälineet. Telttakiilatkin voisin tilata juuri sen värisinä kuin tahtoisin.

Veri kohisi päässä, sormenpäät hikosivat.

Oivalluksissa asuu mieletön riemu.

Kankaat on tilattu ja kaavat suunniteltu, juoni juonittuna ammattiompelija-äitini kanssa. Kun perjantaina otan suunnaksi Hämeenlinnan ja lapsuudenkodin kahvipöydän, jonka ääreen istumme muotoilemaan uuden teltan kurveja, toivon palaavani aiheeseen pian tuon ensimmäisen protoni kanssa.

Sillä miksi tyytyä mihinkään, jos voi saada juuri sellaisen kuin haluaa – sen eteen täytyy vain tehdä paljon enemmän töitä.

Palaan välietapein, kun projekti etenee.