Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Varjokaipuu kiinnostaisi jopa enemmän.
🙂
Aijai mitä kuvia ja tunnelmaa! Ihanaa lukea kuinka paljon Lontoo on elämääsi vaikuttanut :). Ja kiva oli edes sen hetken aikaa yhdessä katuja tallustaa.
Kuin myös Teea, oli ihanaa kulkea tuolla yhdessä!
Ja Lontoolla tosiaan on suuri rooli omassa elämässä. Toivottavasti myös tulevaisuudessa. 🙂
Nella hyvä, tämä blogi on kuin mies tai George Clooney: paranee vanhetessaan.
Kiitos tästä tunnelmoinnista!
Heh, kiitosta vaan! 🙂
George onkin komea!
Kuvat ovat aivan käsittämättömän kauniita, vau! Tässä blogissa on kyllä hieno kasvu meneillään, jutut ovat toinen toisensa jälkeen vaan kauniimpaa luettavaa. Mutta vanheneminen on myös kasvamista ja henkinen kasvaminen on parasta. Sen voi aistia täältäkin. Ihana blogi, ihana kirjoittaja. Ja ihana uusi elämäntilanne, nauti siitä, olet sen ansainnut <3
ps. ääni varjoblogille tai ainakin varjokirjoituksille!
Jei! Kiitos sinulle kauniista kommentista. 🙂
Voimallisia ja rohkeita sanoja. Sellainen tämä blogi on. ♥
Kiitos <3
Ääni varjoille!
.. Jotka sun ihollakin musteena ovat. =)
No niinhän niitä on. 🙂 Jee!
Täällä ollaan aina niin ihanan syvällisiä. Voisipa itsekin kuvata tuntemuksiaan johonkin kohteeseen noin runollisesti. Iso sydän Varjokaipuulle. Jään odottamaan! <3
p.s taidettiin käydä samassa paikassa lehtiä potkimassa! Mullakin on Hyde Parkista tuollainen viimeinen kuva 🙂
Kiitos Maarit <3
Eikö ollutkin Hyde Park ihana!
Kauniisti kirjoitettu. 🙂 Lontoo on minullekin erityinen kaupunki. Sieltä syttyi reissukipinä ja naimisiinkin karkasin juuri siellä.
Voi veljet, ihanaa! <3
Lontoo erittäin jees, mutta tää teksti vieläkin enemmän. Mulla on jotenkin viime aikoina ollu kova kaipuu Brittein saarille ja siihen löytyy onneks oivallinen lääke alle parin viikon päästä kun mua kutsuu Edinburgh! ♥
Kiitos Kea <3
Ihanaa reissua sulle! Ootan jo kovin sun tarinoita matkalta. 🙂
Hieno meininki tässä jutussa
Tattis!
Isoista isoin sydän tälle pohdinnalle! <3
<3
Kuvat ja teksti taas yhtä priimaa! 🙂
Voi kiitos Miija! 🙂 <3
<3
xo !
Ihana postaus! Lontoo on myös minulle paikka, jossa elämäni vasta otti siivet alleen. Voisikin sanoa, että se on ollut ja on elämäni tärkein paikka. 3 vuoden opiskelun jälkeen palasin Suomeen, ja täällä sitä ollaan nyt vuosi oltu, joskin puolet ajasta vietän (onneksi) Napolissa poikaystävän luona. Vaikka Italiassa on tosiaan ihan mukavaa, on ikävä Lontooseen raastava ja jokapäiväinen. Samaistuinkin tähän tekstiin oikein koko sydämellä. Olen kuitenkin onnistunut pitämään kiinni säännöllisistä visiiteistä Lontoossa, ja suosittelen sen aloittamista ehdottomasti sinullekin, vaikka sitten jälkijunassa! Kyllä se sielu kummasti aina huokaisee helpotuksesta, kun lompsii Heathrown terminaalista ulos tihkusateeseen ja liikenteen valojen tuikkeeseen ja vetää keuhkot täyteen tuttua ja turvallista märän asfaltin, lehtien ja ilmansaasteiden täyteistä ilmaa. ♥ Ps. Peukutus varjokaipuulle! Kertomattomat tarinat kiinnostaa aina eniten.
Voi miten kaunis kommentti, kiitos Saana! Kuulostaa ihanalta ja ihanan kaihoisalta tuo sinunkin meininkisi <3
Ja siinä olet kyllä oikeassa, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa. 🙂