Millainen on motarilla kehitelty matkasuunnitelma?
Pakataan ronkkiin teltta, trangia, rantaviltti ja kaksi reppua, joista toiseen läppäri, Canonin kamerakalusto ja GoPro Hero3, ja otetaan suunnaksi kuukaudenmittainen Euroopan road trip mallia kesä 2014. Albania ja Balkanin rytmit kyllä odottavat.
Toveriporukalla vuonna 2011 Via Balticaa pitkin taitetusta road tripistä muistan Henkan kuumaksi käyneen purppuraisen Toyotan ja takapuoleen liimautuneet farkkusortsit, pysähtymisen latvialaisessa tienvarsiravintolassa sekä takapenkille sulaneen suklaalevyn. Radiosta soi pelkästään venäläistä poppia. Yhdysvaltojen New Jerseyn rannikkolta mieleeni painuivat matalat betonirakennukset, auringon haalistamat venytetyt ja korkeat groteski-fontit, tuulessa horjuvat antenniröykkiöt sekä tehdasmainen Tom’s River, josta ei meinannut löytyä ruokapaikkaa mutta jonka tarjoama dineri oli loppujen lopuksi yksi reissun parhaimpia. Ja Connecticutin Old Saybrookin, pastellitalojen pikkukaupungin Atlantin äärellä sekä majakkansa, jolle ei päässytkään ja jota kävin salaa kuvaamassa erään komean jenkkitalon pellolla. Eikai sinnekään olisi saanut mennä.
Ajomatka Kroatiasta Bosnia ja Hertsegovinan Mostariin sekä Biokovo-vuoren huipulle huipentuu tarinoissani odottamattomista kohtaamisista kera vastaan löntystelleen härkäparin ja Chevimme piirittäneen villihevoslauman.
Inhoan lentämistä, rakastan junia, road trip vaihtoehtona vie voiton kaikista. Etenkin, kun voin juoda pelkääjän penkillä käynyttä rypälemehua tai paikallista olutta, olla osaavinani lukea karttaa ja vain valokuvata maisemia. Suuntavaistoni on tunnetusti surkea, mutta olen sitäkin parempaa matkaseuraa.
Kaikki on vasta aluillaan, mitään ole päätetty, ja Matias mietti jotain tällaista samalla, kun vaimo näki itsensä Moselin laaksossa kera helmeilevän valkoviinilasillisen ja Genovan keskellä sijaitsevaa majakkaa ihaillen. Pohjois-Italia on ollut pitkään haaveeni, sillä Toscanan loputtomat niityt sekä keskisen Italian kaupungit ovat jo kovin tuttuja, asuinhan niillä huudeilla keväällä 2008.
Olisiko tiedossa jotain, mitä ei ainakaan pitäisi missata?
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Erittäin hyvännäköinen reissu! Monta tuttua ja käymisen arvoista paikkaa on reitille mahtunut: Plzen Tsekissä, Italian Riviera Genovasta eteenpäin, rakastamani Ranskan riviera, Luxembourg…Bremenin testaan toukokuussa!
Ollaan molemmat kyllä todella innoissamme. Ja kiitos vinkeistä, täytyy ehdottomasti tutustua niihin. (:
No nyt on erittäin hyvä suunnitelma!!!
Jihu!!
Upean kuuloinen reissu ja miten kauniisti kirjoitettu, Nella. 🙂 Ja ihanin kuva teistä!
ps. Käynyt rypälemehu! Ihanasti sanottu, sun kieli on niin elävää!
Voi Mimmu, kiitos taas kauniista kommentistasi!
Oi oi! Mahtavaa! P.s opin alle neljä vuotiaana kuuntelemaan jo venäläistä poppia, isä sai levyjä murmanskilaisilta asiakkailtaan ja nyt melkein 17 vuotta myöhemmin löytänyt samat biisit youtubesta! Ihan parasta roadtrip-musaa!
Voi että, aivan mahtavaa! 😀 Ihana kuulla!
JEEE! Loistava pläni! Enpä voi muuta ku allekirjoittaa sen, että lentäminen on se matkustusmuodoista inhoin. Ja Sveitsi! Huikeeta! ^_^
Jeee! Oon super-innoissani. (:
Reitti näyttää aivan mahtavalta. Odotan jo innolla matkakertomuksia reissultanne 😀 Ja tuo pohjoisen Italian osuus nyt kuulostaa aivan parhaalta. Ei ole Italian voittanutta.
Ei taida olla, kun kotimaata ei lasketa. (: Ja tuo Pohjois-Italia on kyllä omalla kohdalla koko reissun kohokohta. Tuolta reissulta on muuten tarkoitus blogata ahkerasti ihan tienpäältä, joten juttuja riittää. (:
Näyttää ja kuulostaa erittäin hyvältä suunnitelmalta! Mä voi antaa sit parit tärpit mun vaihtoaikaiseen kotikylään Bremeniin jos päädytte ajamaan sen läpi, sieltä löytyy muutamia ihan helmimestoja 🙂
Voi Bremen, me käytiin siellä joskus 2010, mutta hyvin vähän jäi mieleen. Eli mikäli mennään sinne, otan vinkit mieluusti vastaan! (:
VAuu mitä suunnitelmia, kuulostaa aivan ihanalta!!
<3 !
Aivan mahtissuunnitelma! Innolla kyllä ootan postauksia reissulta, niillä voi sitten ruokkia omaa alati kasvavaa nälkää Eurooppalaisia kaupunkeja kohtaan 🙂
Ihana kommentti Katja, kiitos! (:
Huisia 🙂
Jihuu! (:
Täällä toinen, joka luottaa perinteiseen karttaan automatkoilla! Aina voi löytyä jotakin uutta ja mielenkiintoista matkan varrelta…
Yritin karttasuunnitelmista katsoa, minkä verran Etelä-Ranskaan ehditte. Provence jää siis pois? Sinne olisin antanut vinkkejä! Mutta Mentonin sitruunakaupunkiin kannattaa varmaan ainakin poiketa. Se olisi ainakin omalla listallani 🙂
Huippua! Ja kartoissa on muutenkin ihan omanlaisensa fiilis.
Sitruunakaupungista en ole kuullutkaan, ja tuo kartta elää koko ajan. Ja sun blogihan on vallan mainio, löysin sen vasta nyt mutta pistin seurantaan. Kyselen sitten ehdottomasti sinulta vinkkejä, kun tuo Ranskan reitti selviää tai mitä ollaan ajateltu, jos vaikka sun ehdotusten mukaan tehtäis joku mutka matkaan. (:
Viime kesänä tuli liftattua Saksasta Metzin kautta Strasbourgiin ja voin kyllä niin suositella aluetta! Vuokrattiin oma pikku auto ja käytiin ajelemassa ja tutustumassa Alsacen viinialueella ja ah, kyllä nautittiin niin maisemista kuin makuelämyksistä. Ihanaa tulevaa reissua!
Oh! Kuulostaa aivan huikeelta. Täytyykin paikantaa kartalle tuo Alsace, sillä rypälejuomat kutsuvat kovin..
Itsekin juuri intopiukassa suunnittelen Eurooppa-reissua (todnäk reiliä, mutta mietin vielä) ja yritin juuri puhua itselleni, että voisiko reilaamista joskus kokeilla ilman Italiaakin, mutta nääh, ei se taida olla vaihtoehto. Nyt kun vielä muistutit Pohjois-Italian ihanuuksista, niin voin pitää sitä jonain kohtalon merkkinä. 😉 Isoista kaupungeista Bergamo ja Genova taisivat olla positiivisimmat kokemukset ja Veronastakin jäi yllättävän hyvät vibat. Sen sijaan Milano ei puhutellut minua yhtään.
Aika mahdottomalta vaihtoehdolta kuulostaisi kyllä täälläkin, heh! Tämä oli siis ehdottomasti merkki siitä, mihin sun pitää lähteä. (;
Milanossa oon käynyt viitisen kertaa, mutta se ei oo koskaan – vielä – herättänyt mussa mitään rajuja tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Sen sijaan Bergamo on nasta, samoin Verona. Mun pitäis kyllä pian kirjoitella niistäkin reissuista, sillä saapasmaasta riittää juttua ihan tolkuttomasti. (: