Komea Kolsi ja Säpilän natiseva riippusilta

Suomiretkeily jatkuu, ja halusin jakaa teille muutamia kuvia yhdestä vanhasta ja yhdestä uudesta suosikkipaikastani Kokemäellä. Kolsin komea voimalaitos valmistui sotien jälkeen vuonna 1945 ja on toiminut pistäytymispaikkanamme jokaisella mummolareissulla. Milloin olen ottanut aurinkoa ja milloin katsellut virveliä heitteleviä kalamiehiä. Mutta kuka mahtaa muistaa tämän yrmeän pikkukaverin? Tirppa oli tipahtanut Kokemäenjoen pyörteisin, eikä jaksanut enää omin voimin ylös. Niinpä molemmat veljeksistä, mieheni ja lankoni, laskeutuivat veden ääreen ja haravoivat pikkulinnun turvaan.

Samalla reissulla bongasin rantanurmikolta iskemättömän Kuusamon Professorin, eli kalannarraajan eli vieheen. Tällä kertaa sen sijaan löysin monta majavan kaatamaa puuta, ja Matias vei katsomaan talttahampaisten ryömimisreittiä. Se oli paljon leveämpi kuin kuvittelin.

Betonirakennus on upean rosoinen ja aivan mielettömän kuvauksellinen, ja pääsimme ensi kerran kurkistamaan myös kivijalan rakenteisiin: Holvikaarinen tunnelikäytävä päättyi rautaristikolla teljettyyn oveen. Sen takaa kuului veden mylvintää.

Lauantain päämäärätön ajelu ympäri lähialueita vei meidät aivan sattumalta Säpilän riippusillalle. Tämä Kokemäenjoen ylittävä puinen komistus on rakennettu vuosina 1949-50 eli vanha on, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Puuvanhus oli nielaissut vaijerin sisuksiinsa, eikä taatusti päästä irti.