Oletteko koskaan olleet paikassa, joka on samalla kertaa aivan upea, hieman outo, jotenkin erityinen ja monella muullakin tapaa mieleenpainuva? Mittaamaton.
En tiedä mutta luulen, että Itävallan Zell Am Seessä, Kaprunin komeilla padoilla, koki kerrankin vain olevansa tarpeeksi pieni: ympärillä kohoavat vuoret ottivat minusta mittaa, ja näiden rinteiden väliin valunut hiljaisuus oli jotain ennenkuulumatonta.
Ei pihaustakaan.
Näiltä vuoristoniityiltä löytyvät kaiken maailman vihreän sävyt.
Paikoilleen kivettyneitä vuosisatoja tarkastellessaan saa elämälleen perspektiiviä – mikään ei ole ikuista, edes nämä mittavat vuoret, joiden voi kuulla puhuvan, jos on oikein tarkkana:
“Sitä mitä et tiedä, et tiedä.”
Älä siis arvaile, vaan keskity siihen, mitä sinulla on. Tekee kummalla tavalla elämästä paljon helpompaa. Seesteisempää.
Minä en tiedä tämän paikan historiaa enkä sen tarinoita, en ole kulkenut vielä yhtäkään vaelluspolkua.
Mutta vielä minä palaan, ja sitten minä tiedän, mistä puhun.
Itävallan Hohe Tauern on samalla sekä Alppien suurin että Itävallan vanhin kansallispuisto. Suojeltu alue kattaa yli 130 neliökilometriä jäätikköä, 266 huippua, yli 500 järveä sekä lähes 300 vuoristojokea.
Ylös vuorille ja 2 000 metrissä komeileville Kaprunin padoille pääsee vain bussilla, sillä omalla autolla liikkuminen kielletty. Reilu puolen tunnin matka taittuu verkkaisesti maisemia ihaillen ja murmeleita bongaillen: minä näin kolme.
Entä sinä?
Saattaisit pitää myös näistä
23 Comments
Huhhuh mitä maisemia! Ihan överikauniita. Jäin tuijottamaan tuota kansikuvaa varmaan minuutiksi.
Kiitos Lotta! Toivoisin niin olevani tuolla juuri nyt.
Nää kuvat on ihan uskomattomia! Ja myös minä jäin vain tuijottamaan tuota isoa kuvaa. Ihan upea!!
Kiitos Saija! Kaprun oli upea pilvisestä säästä huolimatta. 🙂
Uuuh, miten epätodellista ja komeaa! Yleensä kuvat latistavat fiilistä aina puolet, mutta näistä kyllä tajuaa, kuinka iso paikka tuo on. Tulevat muutenkin paremmin esille sun kuvat tällä uudella saitilla muuten. 🙂
Ja iso se olikin! Ja kiitos, kiva kuulla. Vaalea tausta sopii kyllä paremmin, vaikka alkuun olin vähän vastahakoinen. Siis jo ennen, kuin edes vaihdoin teemaa. Mutta nyt en muuttaisi enää vanhaan. 🙂
Makea mesta! Kelpaakin muikeilla 🙂
Heh, todellakin!
Nää on just näitä kateuden hetkiä kun tietää että tuollakin hoodeilla melko lähellä asuu ihan tavallista porukkaa jotka ulkoiluttaa koiriaan jokaikinen ilta noissa maisemissa…
No sitä mekin mietittiin Matiaksen kanssa. Ajatella, että joku tosiaan asuu tuolla.. Ja vaikka kuinka Suomea rakastankin, niin kyllä vuoria kaipaan aina minäkin. 🙂
Vautsi mitä kuvia! Tuo kuva etanasta on niin soma! Mielettömät maisemat kyllä ollu teillä. Just ennen kuin klikkasin itseni tänne blogiin, haaveilin road tripistä Euroopassa ja googlailin ties mitä ja voi elämä, nämä kuvat eivät lainkaan auta tässä päättömässä matkakuumeilussa 😀
Kiitos! Etana näytti kovasti sarvia, ja sen vauhti oli aivan uskomattoman hidas. 😀 Ihana kuulla, että täältä löytyi viihdykettä matkafiilistelyille!
Oot saanut mulle nyt matkakuumeen Euroopan vuoristoihin <3
<3
Huikeaa mitä kuvia! Wau!!!!
Kiitos Ulla. 🙂
Ihanat kuvat komeista maisemista!
Kiitos, kiva kuulla! Tää oli kyllä aivan mieletön paikka. 🙂
[…] Älä arvaile. Lähde Itävaltaan » […]
Henkeäsalpaavan upeita kuvia…
Eihän näistä saa silmiään irti…
Kiitos kommentistasi! 🙂
NIIN KAUNISTA! Aivan älytön mesta. Voiko tuollaista ollakaan?
No niinpä <3