Kaupallinen yhteistyö: Kylmäpihlajan Majakkahotelli

Kylmäpihlajan majakkasaari
Kirjoitustuokio Raumanmeren sileiksi hiomilla ja vanhan auringon lämmittäneillä rantakallioilla.

 

Rauman saariston ainoa ulappaluoto kutsuu kesämatkailijoita

Kylmäpihlajan majakkasaari on omiaan kesäpäivän viettoon, mutta jos minulta kysytään, täällä kannattaa ehdottomasti viettää yö tai mieluiten kaksi.

Hyppäsin Merijakamon satamasta Rauman Saaristokuljetuksen kyytiin ja saavuin vesibussilla Raumanmeren uloimmalle luodolle kirjoittamaan kolmatta kirjaani. Mukaan lähti myöskin lintukuvauksesta innostunut pikkusiskoni.

Vietimme Kylmäpihlajan majakkasaarella kolme yötä, joista kaksi majoituimme uusissa maisemamökeissä ja yhden majakan ylimmän kerroksen upeassa Aava-sviitissä, jonka kolmelta seinältä aukeaa huikea merinäköala yli niinä päivinä tyvenen Selkämeren kansallispuistoon.

Kirjan kirjoittamisen ohella mustakantiseen muistikirjaan syntyi liuta lyhyitä tarinoita sekä merkintöjä majakkasaaren linnustosta, kasvillisuudesta ja historiasta.

Linnuista etenkin haarapääsky kiinni huomioni.

 

Kylmäpihlajan majakka
Kylmäpihlajan majakkasaari on Raumanmeren uloin ja ainut ulappasaari, jonka maisemia kannattaa kiivetä ihailemaan majakan huipulle.

 

Haarapääsky horrostaa Raumanmeren pohjassa

Karhut nukkuvat talviunta. Entisajan ihmiset uskoivat, että niin tekevät myös haarapääskyt.

Viehkeän pikkulinnun rupatteleva visertely kohoaa ylitsevuotavan riemulliseksi, kunnes laulu yhtäkkiä muuttuu hauskaksi narinaksi. Juhlavaan pukuun sonnustautunut mutta käytökseltään varsin kujeileva haarapääsky saa hyvälle tuulelle.

Seurasin katseellani, kuinka se nappaa ilmassa leijuvan valkoisen höyhenen ja vie aarteen mennessään. On pesänrakennuksen aika.

Ennen aikaan, kun pääskysestä ei vielä tiedetty tarpeeksi, kuviteltiin, että vedenrajassa liitävät linnut sukeltavat syksyn tullen veteen ja kaivautuvat talvikuukausiksi meren pohjamutiin. Väitettä tukevana todisteena pidettiin myös sitä, että pääskyt ilmestyvät uudestaan heti pian jäidenlähdön jälkeen.

Todellisuudessa ne kuitenkin viettävät talvilomaansa päiväntasaajan takaisessa Afrikassa. Matkaa sinne on yli 6 000 kilometriä.

 

Kylmäpihlajan majakkasaari
Majakkasaaren satama-allas kylpee iltavalossa.

 

Majakkasaaren mustatakit kiitävät jopa 110 kilometrin tuntivauhtia

Laji on varsinainen lentotaituri. Kun linnun tulee jano, se hidastaa vauhtiaan ja risteilee kevyesti ja vaivattomasti meren pinnalla, sillä se juo lennosta; pieni terävä nokka kahmaisee vettä, ja sitten lintu jatkaa matkaansa seuraavan ilmavirrassa leijuvan höyhenen tai hämähäkin tai sulkasääsken napatakseen.

Vaikka haarapääskyjä tapaa saarella lähes sen joka nurkassa, parhaat valokuvat voi taltioida saaren kahvilan tai majakan ulkoterassilta. Tunti hujahtaa hetkessä, toinen huomaamatta.

Täällä ei ole kiire mihinkään, ja omaa aikataulua tahdittaa lähinnä nälkä, joka ohjaa minut pian nauttimaan saaristolaistyyppisestä buffetista, jota tarjoillaan majakan ravintolassa.

Kylmäpihlaja on lintubongarin unelmakohde

Majakan väki kertoi, että eräs saarella vieraillut pariskunta oli bongannut yhteensä 35 eri lintulajia.

Lajeista yleisimpiä, kuten haahkaa, lapintiiraa, tylliä ja räystäspääskyä ei voi olla huomaamatta. Ja niistä lintubongaus onkin helpoin aloittaa.

Lintujen pesimäaika ajoittuu kesäkuun alkuun. Silloin kaikkialla viipottaa valkoposkihanhien neli-viisihenkisiä pesueita. Pienet ja pörheät poikaset vaappuvat vanhempiensa perässä. Näky on yhdellä sanalla kuvattuna hurmaava.

Vuosikymmenten rauha majakkasaarena on suonut katajapensaiden ja tyrnien valtaamalle kallioluodolle runsaslukuisen haahkakannan. Tarkkasilmäiset bongaavat myös tylli- ja punajalkaviklopareja, meriharakan, kivitaskun ja uunilinnun, noin muutamia mainitakseni.

Majakan etelänpuoleisilla kallioilla sijaitsee lapintiirojen valtakunta. Kimakat kiljahdukset leikkaavat ilmaa, kun siivekkäät ensin nousevat pystysuoraan ylöspäin, räpyttelevät hetken paikoillaan ja tekevät sitten komeita ja teräviä syöksyjään. Näitä Afrikasta saapuneita pitkänmatkanmuuttajia voi kuvata suhteellisen mukavasti majakan seinään nojaten, mutta askeltakaan pidemmälle ei kannata ottaa: kiukkuiset linnut vahtivat herkeämättä pesiään ja iskeytyvät raivoisasti vieraita kohti, mikäli he erehtyvät lähestymään niiden pesimäaluetta.

Rajoja tulee ja kannattaa kunnioittaa, kuten luontoa ja sen asukkaita ylipäätään.

haahkat
valkoposkihanhi

Muista antaa linnuille pesimärauha

Lintujen pesimäajan vuoksi saarella on rajoitettu liikkumista heinäkuun puoleen väliin asti.

Tästä muistutuksena Kylmäpihlajan majakkasaarelle on pystytty naruaitoja, joihin on kiinnitetty asianmukaiset huomiokyltit. Silti koiratkin ovat tervetulleita saarelle, mutta ne tulee pitää kiinnitettyinä.

Majakkasaari kohosi merestä vuoden 1200 tienoilla

Raumanmeren laineiden kauniit muodot toistuvat jääkaudenaikaisten silokallioiden pinnalla vielä tänäkin päivänä. Ne ovat tallentuneet graanitin juonittamana kiillegneissiin, joka antaa kiville oman säväyksensä.

Ja kun kiipeää 31 metriä korkean Kylmäpihlajan majakan 104 porrasta, pääsee näköalatasanteelle, josta voi ihailla ulappaluodon lounaisnurkan mustavalkoisia amfiboliittikallioita. Nykyihminen tuntee lajin parhaiten saunan kiuaskivistä, mutta ennen aikaan samaa materiaalia käytettiin myös kivikirveiden valmitukseen.

Parhaan arvion mukaan luoto kohosi merestä 1200-luvun tienoilla. Karttanimensä se sai kuitenkin vasta 1700-luvulla. Silloin majakkasaarta kutsuttiin nimellä “Kylmä“, minkä lisäksi myös “Kylmä-Pihlava” on varmasti monille tuttu.

Nykyisellään saari tunnetaan kuitenkin Kylmäpihlajana.

 

Kylmäpihlajan majakka
Päivä kääntyy illaksi, saari on käymässä nukkumaan.

 

Kylmäpihlajan majakka ja luotsiasema rakennettiin vuonna 1953

Luodon antimia on käytetty moneen tarkoitukseen: täällä on metsästetty lintuja sekä kerätty munia ja höyheniä, minkä lisäksi saarta käytettiin ennen majakkasaaren nimikettä myös lampaiden kesälaitumena.

Kalastajille luoto tarjosi suojaa ja paikan levähtää rankan työn lomassa.

Kun meriliikenne vilkastui, Kylmäpihlajan naapuriin Kylmä-Santakariin rakennettiin vuonna 1857 luotsitupa. Samana vuonna kohosi myös Santakarin valoton tunnusmajakka eli pooki (Satkarin pooki). Näitä edeltäneet merimerkit oltiin tuhottu Oolannin sodan vuoksi.

Samoihin aikoihin Reilanderin matalikolle ankkuroitiin majakkalaiva Rauma, joka korvatiin vuonna 1888 Relandersgrundin majakkalaivalla.

Meriliikenteen vilkastuttua entisestään 1950-luvulla tarve kiinteälle majakalle kasvoi niin suureksi, että 12-kerroksinen Kylmäpihlajan majakka ja luotsiasema päätyivät arkkitehteina toimineiden Antero Pernajan ja Kaarina Tammisen suunnittelupapereilta oikeiksi rakenteiksi ja valmistuivat vuonna 1953.

”Kylmäpihlaja 18, lounas 2, näkyvyys yli 20 km”

Kylmäpihlaja on toiminut alusta alkaen virallisena sääasemana, jonka säätiedot (lämpöaste, tuulen suunta ja nopeus, ilman kirkkaus) luetaan viidesti päivässä Radio Suomen kanavalla. Tässä yksi, minkä me kuulimme majakkasaarella oleskellessamme:

“Kylmäpihlaja 18, lounas 2, näkyvyys yli 20 km”

Melko täydellistä.

 

Kylmäpihlajan saari
Raumanmeren maisemia pääsee parhaiten ihailemaan Kylmäpihjalan majakan huipulta.

 

Linkkivinkit kootusti

UUTISKIRJE

Monni Himari

KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Privacy Preference Center