En tiedä, kauanko olin seissyt paikoillani vain tuijottaen Pohjois-Italian turkoosina hohtavaa Lago di Sorapiksen vuoristojärveä. ”Marinella ihmemaassa, vai?” naurahti vaelluskaverini Joonas, jonka hymyä on vaikea voittaa.
”Tämän on oltava yksi elämäni kauneimmista vaelluksista!” huudahdan.
Miten tällaista voi olla olemassakaan?
Sydän hakkaa. Räpyttelen silmiäni kuin koko paikkaa olisi vaikea uskoa todeksi. Jalat ovat väsyneet neljän tunnin noususta, mutta nyt ne meinaavat pettää pelkästä ihastuksesta.
Haluaisin tuoda joka ainoan maailman ihmisen todistamaan tätä hetkeä kanssani.
Joonaksen esittämä vertaus yhdistettynä paikan taianomaisuuteen saa pään pyörälle; mieleeni muistuu kohtaus tuosta iki-ihanasta lastensadusta. Siinä Liisa kysyy Nivins McTwispiltä, valkoiselta kanilta, kuinka pitkä on ikuisuus.
“Joskus vain yhden sekunnin mittainen”, vastaa viisas jänö.
Siltä minustakin taitaa tuntua.
Kolme tuntia pelkkää nousua (palkitaan kyllä)
Lago di Sorapiksen noin 12 kilometrin pituinen reitti on lähes pelkkää nousua. Leveän ja rauhallisen metsäpolun perään maasto muuttuu kiviseksi, kapeaksi ja aika ajoin jopa pelottavaksi, sillä minkäänlaisia kaiteita ei ole. On vain pystysuora, monen sadan metrin pudotus alas laaksoon, jonka yllä haukat liitelevät etsimässä päivällistään.
Puristan rystyset valkoisina vuorenseinämään pultattua metalliketjua, joka helpottaa ja tukee kulkua reitin kapeimmilla kohdilla.
Välillä kävellään vesiputousten läpi, mikä viilentää mukavasti heinäkuun helteiden paahtamaa ihoa.
Sorapis-järven vahva turkoosi väri on jäätikön pölyä
Lago di Sorapisin turkoosi sävy on peräisin viereiseltä Sorapis-jäätiköltä. Kuinka kauan järvi säilyy tällaisena, sitä ei tiedä kukaan, ilmastonmuutos ja jäätiköiden sulaminen vaikuttavat myös järveen ja sen ulkonäköön tulevaisuudessa.
Tiesitkö, että Dolomiittien jäätiköt syntyivät 20 000 vuotta sitten, jolloin ne valloittivat niin Alppien kuin Dolomiittien laaksot. Jäätiköiden paksuus oli tuolloin yli 1 500 metriä, Bolzanon alueella jopa 2 000 metriä.
Majoittua voit Rifugio Vandellissa
Saavumme hikisinä Rifugio Vandellin vuoristomajalle, joka tarjoaa majoitusta, välipalaa ja vessat, joita et löydä reitin varrelta (ellei puskaa lasketa). Täällä, syvällä Sorapiksen sylissä on öisin niin pimeää, että Tre Cimekin jää toiseksi.
Lasken illan aikana yhdeksän tähdenlentoa.
En vielä tänäkään päivänä ole varma, kumpi oli kauniimpi: vaellus järvelle vai itse Sorapis.
Minä olin kuvitellut tällaisen reitin unissani, mutta en koskaan Pohjois-Italiaan. Naurahdan. Minä ymmärrän jälleen kerran kadonnutta sydäntäni hieman paremmin.
Se palaa aina tähän maahan, syystä tai toisesta.
A dopo! Tarinat jatkuvat pian.
Lago di Sorapiksen reitti
- Reitin pituus: noin 12 kilometriä
- Vaellusaika: Kolmesta viiteen tuntia
- Vaikeusaste: Kohtalainen
- Kokonaisnousu: 460 metriä
- Lähtökorkeus: 1 800 metriä
- Korkeus Lago Sorapis -järvellä: 1 920 metriä.
Reitti alkaa Misurinan ja Cortina d’Ampezzon väliseltä maantieltä Passo Tre Crocin alueelta, jossa auton voi jättää tien laitaan. Ota suunnaksi vaellusreitti #215, joka johdattaa sinut Rifugio Vandellin vuoristomajalle sekä sen vieressä sijaitsevalle Sorapis-järvelle.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Tämä tosiaan oli omastakin mielestäni todella hieno patikka. Ylipäätään Dolomiitit on kertakaikkiaan upea kohde, jossa on valtavasti kauniita paikkoja.
Dolomiitit veivät kyllä sydämen juuriaan myöten!