Noniin ystävät – ja faija silmät kiinni!
Kesälle on tiedossa Huippuvuorten seikkailu, kun kone Longyearbyeniin laskeutuu heinäkuussa. Koska matka rupeaa pikkuhiljaa muistuttamaan taannoista Georgian reissua aseineen ja hostelleineen, joihin ei ole tietä mutta kahden päivän jalkamatka (!), niin olisin kiitollinen kaikenlaisista vinkeistä kohteeseen, jossa teltan ympärille pitää virittää jääkarhuvaroitin.
Ihan kuin se mitään auttaisi, jos nallella tekee mieli vaaleaverikköä. Tapahtui edellisen kerran vuonna 2011, kun brittiläinen kundi menetti henkensä ja neljä muuta saivat vakavia vammoja.
Niin käy aina välillä, sillä onhan tämä jääkarhujen valtakunta: näitä suurimpia maalla eläviä lihansyöjiä on täällä enemmän kuin ihmisiä.
Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole puhua pelkistä jääkarhuista. Itseasiassa tämäaamuinen tarinointi kirvoitti miettimään aiempia majoituspaikkojani, jotka kaikki ovat olleet, no, vaihtoehtoisia.
Siinä onkin hyvä aihe korvan taakse laitettavaksi. Vuoden 2005 reilillähän emme visakortin puuttuessa varanneet majoituksia etukäteen, ja aina oli suunnitelma B: yön yli auki olevat nettikahvilat, jossa tunti maksoi pari euroa.
Täällä vietetään neljä kuukautta yhtä päivää, neljä kuukautta yhtä yötä. Huippuvuorten kallioseinämiin on painunut dinosaurusten jalanjälkiä, mutta nykyisin alue on tundraa ja roudasta kaivetaan edelleen satoja fossiileja.
Täällä on enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä, ja enemmän moottorikelkkoja kuin jääkarhuja. Moottorikelkat kuulemma tappavat ihmisiä enemmän kuin jääkarhut.
Jääkarhuista on mahdoton olla puhumatta.
Niiden vuoksi en uskaltanut varata itselleni telttapaikkaa.
Eli asiaan: majapaikka. Tapasin tammikuun Matkamessuilla naisen, joka pitää hotellia Longyearbyenissä. Sovimme, että laitan hänelle sähköpostia, kun tiedän matkapäiväni. Yllättäen, sesongin olessa lyhyt ja majoitusvaihtoehtoja niukasti, oli hotelli jo täynnä.
“Hi Marinella. Thank you for the letter. We are nearly fully booked at that time, but I will find some place to put you in for free. You agree?”
I agree!
En tiedä mitä tuleman pitää, millaista Huippuvuorilla on, en tiedä mitä siellä teen tai minkälaisessa punkassa painan pääni tyynyyn, mutta juuri sitä Kaukokaipuu on.
Seikkailuja ja tarinoita seikkailuista.
Parasta viikonloppua juuri sinulle!
Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Joojoojoo! Karhuja! Hii sain yhtäkkiä flashforwardin heinäkuuhun, kun fiilistelen sun matkaa maaten ite ilman kenkiä kuumalla kalliolla Ahvenanmaan mökillä. Kiitos Nella kun sä kirjoitat, nää sun seikkailut ja tarinat seikkailuista on ihan mittaamattoman arvokkaita. Hali!
Voi Ella, sun kommentit on aina kultaa. Kiitos itsellesi varmasti Suomen positiivisimmasta blogista! <3
Parhaat tarinat ja jutut löytyy kyllä aina täältä ja tälläkin kertaa! Ihana Nellanen 🙂
Voi että, kiitos Laura! 🙂
Ihan huippua, kun maoitus järjestyi tuolla tavalla. Toivottavasti näet jääkarhuja! Silleen turvalliselta etäisyydeltä. 🙂
Samaa minäkin toivon. Pitää saada kyllä vähän pidempi putki lainaan tuolle reissulle, että saa jotain kuviakin otettua. 🙂
Karhujen näkemisen toiveessa kannattaa pitää mukana mielessä faktat siitä missä liikkuu ja mihin aikaan vuodesta. Itse en toivoisi ikinä näkeväni jääkarhua LYRin lähellä tai Huippuvuorten länsireunalla heinäkuussa – jos se on siellä, se voi luultavasti melko huonosti ja sillä on nälkä. Siellä ei ole silloin jäätä, missä saalistaa, siellä ei ole jääkarhun hyvä olla.
Sinäpä sen sanoit. Toivottavasti reissu sujuu hyvin, ja toivottavasti jäätiköt eivät sula sitä vauhtia, kuten ennustetaan. Sitten käy näille upeille eläimillekin huonosti. :/
Ja siis en siis mitenkään halua hiekoittaa ajatusta jääkarhuista ja tulevaa mahtavaa reissuasi, mutta aika monilta tuntuu usein unohtuvan, että ajankohtana joku heinä-elokuu ja Longyerabyenin lähijäätiköt eivät ole ne paikka, joissa jääkarhuja kannattaisi toivoa näkevänsä. 🙂
Toi saariryhmä on mahtava paikka ja toivottavasti sulle tulee huikea reissu. Nauti valosta ja käy uimassa!
Oikeassahan sinä olet. Minä matkustan tänne heinäkuussa siksi, että lippuni ovat Finnairilta. Tietty kaamos- ja syksyaika olisi kovin kiintoisa myös.
En kyllä uskalla siellä omin neuvoineni kulkea (ymmärsin etten ilman asetta edes voi), joten ajattelin lähinnä päiväretkiä paikallisten matkailuyrittäjien kanssa. Kalastus kiinnostaa kovasti. Jääkarhut eivät ole minulle mikään edellytys, niistä vaan kaikki meinaavat aina puhua. Siitä tuossa vähän vitsailinkin. Eli enemmän minua luonto ja ne kalavedet kiinnostavat. 🙂
Sä saat siitä kyliltä jostain kartan, missä on pinkillä merkattu alue, jolla on ok kulkea ilman asetta. Ihan siinä kaupungin lähimmällä mäellähän sattui jääkarhuonnettomuus jokunen vuosi sitten, joten kyllä ne rajat kannattaa pitää mielessä. Vuosi sitten sattuneen jääkarhuonnettomuuden tarkkaa tapahtumapaikkaa en tiedä, mutta siinä oli käsittääkseni ihmisetkin mokailleet leirin pidossa aika paljon.
Itse olen käynyt LYRin lähellä ilman yksin asetta Nybyenin takana olevalla vanhalla kaivoksella, mutta pitänyt aseen mukana heti, kun olen lähtenyt kauemmaksi. Mut tuli joskus ihan Sysselmanin edustajakin pysäyttämään ja tarkastamaan, että ase on varmasti mukana ja tiedän mitä olen tekemässä ja minne menossa. LYRin lisäksi muut kaupungithan eivät kaikki ole edes “keskustasta” karhuturvallisia. Ny Ålesundissa ase pitää olla kannossa heti talojen takana, Pydamidenissa joka puolella ja vaikka en ole Barentsburgissa käynyt, niin luulen, että ei sielläkään montaa askelta kannata kylän ulkopuolelle ottaa ilman varustautumista.
Ase ei tietenkään ole ainoa huolehdittava asia, mutta jääkarhut ja aseet ovat se suuri puheenaihe turisteille. Omasta mielestäni turisteille tulisi yhtä paljon puhua asianmukaisesta vaatetuksesta ja varustautumisesta – kunnolliset talvivaatteet ovat välttämättömät. Keli saattaa muuttua nopeasti ja tuuli mereltä on kylmää. Nättinä kesäpäivänä voi pärjätä t-paidassa, jos on tuulelta suojassa, mutta todennäköisempää on, että niitä hetkiä on minuutteja kuin tunteja.
En osaa seikkailijalle sopivan jänniä matkavinkkejä antaa, mutta kuvia:
https://www.flickr.com/photos/[email protected]/albums/72157658903773896
Ja tavallisen turren parin päivän matkaohjelmaan kuului seuraavaa:
– suurkaupungin parin tunnin kiertoajelu (museo, makean veden säilö, galleria, kirkko, hautausmaa, Sysselmannenin talo)
– veneajelu: valaat (!!!), hylkeet (!!!), jääkarhut (!!!), jäätiköt, Barentsburg
– huskyajelu
– vaellus lähimäille
– kanoottiretki
– koko erikoisen yhteiskunnan ihmettelyä
Kiitos Mia aivan ihanasta inspiraatiopläjäyksestä! Ihan mahtavaa <3
Kiitos <3
Ounou tuo Finskin tämän päivän uutinen. 🙁 Tulit ekana mieleen kun kuulin siitä muutaman jo liput ostaneen kaverini ohella. Saathan matkasi järjestymään?
Tuli muuten myös mieleen, että LYRissä siinä kylällä on heppoja, joiden kanssa voi käydä katselemassa maastoa hevosen selästä käsin, jos sellainen kiinnostaa. Itselläni huippuvuoriratsastus on jäänyt välistä ajanpuutteen vuoksi, mutta kävin silittelemässä niitä poneja ohi kulkiessani. Myös Pyramidenia suosittelen lämpimästi. Pyramiden on ehkä suosikkipaikkani Huippuvuorten kylistä Ny Ålesundin ollessa ylivoimaisesti kaunein.