Kuusamon korvessa kulkevi tieni,
juurakkoinen polku Niskakoskelle viepi.
Säyseä ja vahva, on voimakas sen tahto,
eikä sitä kukaan ihailematta katso.
Niin mieleni aina Kuusamoon tekevi,
kun sinne viimein ehdin ensi retkeni.
Vaan en ihailulta tämän pidemmälle malta,
on pakko saada tämä kirjoitus pois alta.
Mitä parhainta Eino Leinon sekä runon ja suven päivää!
Siellähän pintoo!
Saattaisit pitää myös näistä
Valtavaaralaisia ajatuksia
30/06/2019
Rohkeista naisista Porvoossa
27/06/2019
Terveiset Kuusamon korvesta
10/06/2019
2 Comments
Todella hienoja kuvia Kuusamon luonnosta!
Kiitos! 🙂