Kuusamon korvessa kulkevi tieni,
juurakkoinen polku Niskakoskelle viepi.
Säyseä ja vahva, on voimakas sen tahto,
eikä sitä kukaan ihailematta katso.
Niin mieleni aina Kuusamoon tekevi,
kun sinne viimein ehdin ensi retkeni.
Vaan en ihailulta tämän pidemmälle malta,
on pakko saada tämä kirjoitus pois alta.
Mitä parhainta Eino Leinon sekä runon ja suven päivää!
Siellähän pintoo!
Todella hienoja kuvia Kuusamon luonnosta!
Kiitos! 🙂