Päiväni täällä
Kiitos ihanista kommenteista ja viesteistä täällä, Facebookissa ja Instagramissa. Eilinen aihe kolahti teistä monella, ja teistä moni pystyi samaistumaan tuntemuksiini. Se tuntui hyvältä ja onnelliselta. Meitä tällaisia on paljon.
Päivät täällä petaavat toisiaan: Herään ilman herätyskelloa yleensä puoli yhdeksältä, keitän aamukahvin ja luen uutiset. Sitten siirryn kirjoittamaan, ja kirjoitan yöhön asti, ellei ulkona ole aivan mahdottoman kaunis keli tai jos mies ei ole kotona.
Hän on aina kaksi viikkoa työkomennuksella ja kaksi viikkoa vieressäni, mikä suo minulle paljon omaa aikaa ja työskentelyrauhaa. Niitä kahta asiaa, joita kirjoittaminen vaatii, sillä syystä tai toisesta en saa tekstejä syntymään, jos olen jonkun seurassa. Tai saan toki, mutta itse aiheeseen paneutuminen vaatii paljon enemmän.
Ehkei keskittymiskykyni muiden seurassa omia töitä tehdessäni ole parasta laatuaan, tai sitten en vain pääse uppoamaan tarpeeksi syvälle omissa ajatuksissani ja piehtaroimaan niiden kanssa. Uskon jälkimmäiseen, työskentelinhän kuitenkin monta vuotta digitoimistossa ja vieläpä avokonttorissa – introvertin helvetissä ja piinapenkissä, jossa ainoa suoja maailmaa vastaan oli vastamelukuulokkeet.
Toista on täällä. Täällä on niin hiljaista, että joskus laitan musiikin päälle vain että kuulisin jotain.
Kirjoitan monenlaisia tekstejä: luovia artikkeleita, erätarinoita, tuotekuvauksia, sosiaalisen median julkaisuja, pidempiä hakukoneoptimoituja sisältösivuja sekä tietenkin blogia ja seuraavaa kirjaani. Kyllä, luitte oikein. Ihanaa!
Viimeistelin muutama päivä sitten esikoiseni Erältä, eräistä painokuntoon, enkä malta odottaa lastukokoelmani valmistumista. Lukuisilla luontokuvilla kuvitettu kirja on oman näköinen, juuri sellainen kuin toivoin sen olevan – joskin sillä hinnalla, että se vaati olemassa olleen kustannussopimuksen purkamisen. Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän kirjaprojektista? En ole vielä aihetta sen syvemmin täällä avannut, mutta nyt julkaisun lähellä tilanne on jo toinen.
Ja hei! Mikäli et ole vielä tilannut kirjaa ennakkoon mutta olet aikonut, tarjoushinta on voimassa vielä vähän aikaa. Löydät lisätiedot ja tilauslomakkeen verkkokaupastani, joten klikkaa itsesi tänne.
Ostamalla kirjan tuet samalla luonnon monimuotoisuutta, sillä kymmenys kirjan myynnistä lahjoitetaan Luonnonperintösäätiölle vanhojen metsien suojeluun.
Pst! Koska tätä kysytään usein (myös ventovieraiden toimesta, ihan sama missä liikun) kuvien ihanat ja lämpimät lapikkaat on valmistettu käsityönä Suomessa, Töysän kenkätehtaalla. Löydät ne monissa upeissa väreissä Arctipsin verkkokaupasta.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Olipa jotenkin rauhoittavaa ja kivaa lukea nää kaksi uusinta blogipostausta sunnuntaipäivän ratoksi. Oon onnellinen sun puolesta! Mua kiehtoo kirjailijoiden elämä ja tuli jotenkin mieleen vierailuni Ernest Hemingwayn kodissa Key Westissä. Katselin sitä hänen kirjoitushuonetta pitkään, jossa hän kirjoitti kirjoja kirjoituskoneella (käsittämätöntä! ei copy pastea!). Myös ihailin postauksia, joita Perttu Pölönen jakoi oman kirjansa kirjoitushetkistä Reunionilta. Spessut ihmiset kirjoittaa kirjoja ja ehdottomasti kiinnostaa lukea lisää sun kirjaprojektista! En tiedä mitä tapahtui kustannussopimuksen purkamiselle, mutta luulenpa että se oli just hyvä juttu. Oot upea ihana, onneksi ollaan tutustuttu. Vaikka oon tällainen etelän ja suurkaupunkien ihailija, niin joskus oon leikitellyt ajatuksella, että pitäiskö muuttaa vesijohdottomalle mökille meren äärelle vaikka vuodeksi Maken kanssa. Jotenkin siis voin kuvitella sitä hienoutta, mitä elämäsi on siellä ilman kiirettä. On aikaa ajatella ja tehdä kirjoituksia pieteetillä. Voi että, onpa kyllä siistiä tuntea sut – ehkäpä tuleva Suomen oma Hemingway (ja hei en oo kyl lukenut yhtään hänen kirjaa, mutta niinku kirjailijamielessä, you know!) ! <3 Meen nyt tilaamaan sun kirjan kyllä!
Olisi kiva lukea kirjaprojektista lisää. Ja muutenkin elämästä, arjesta, työnteosta, luonnosta. Unelmoin siitä, että elämäni näyttäisi ehkä vastaavalta kuin sinulla nyt, haluaisin rauhaa ja luontoa lisää elämääni. Ihania blogitekstejä, luen vanhojakin tekstejä juuri läpi. Jokin koskettaa minua ja syvästi. Kirjastakin tuli sellainen olo, että oli pakko heti tilata, kun kerroit siitä Erälokissa. En edes muista mitä kerroit siitä, mutta tunteella mentiin. Enpä muuten ole tainnut ikinä ostaa kirjoja “omalla rahalla”, että sillälailla. Täällä sivistyksessä on ollut helppo turvautua kirjastoihin, mutta tämän halusin itselleni, enkä ollut varma miten laajasti tulee kirjastoihinkaan…