Savonlinnan luontoelokuvafestivaalit

Savonlinnan luontoelokuvafestivaalit

Neljä pyllyä samalla sohvalla, jolle pitäisi mahtua vielä äiti ja isikin. Karkkipussit eivät rapise, takapuolet asettuvat venkoilun jälkeen paikoilleen ja hengitys pysähtyy hetkeksi. Avara luonto alkaa.

Kuka ei rakastaisi luontodokumentteja.

Kun vielä nuorempana tyttönä irkkasin, kuuluin Suomen tunnetuimman luontoäänen, Jarmo Heikkisen, faniklubiin. Maailmalta meitä ryhmäläisiä ihastutti Sir David Frederick Attenborough. Luontoelokuvat ja -dokumentit olivat perheemme yhteinen ajanviete, joka on jäänyt muistoihini yhtälailla, kuin nuo ohjelmissa kerrotut pienet nippelit, faktat ja tarinat. Ne toimivat vielä tänäkin päivänä hyvinä jäänmurtajina uudessa tilanteessa, vieraiden ihmisten keskuudessa.

Sillä ketä nyt ei huvittaisi fakta kimppakivaa harrastavista leppäkertuista, jotka ovat päässeet tänä kesänä uutisiin asti.

Suunnitelmani osallistua kolmipäiväisille leffafestareille karisivat Kiinan matkaan. Kunhan saavun keskiviikkoyönä täältä Kreikasta takaisin Helsinkiin, minulla on pari päivää aikaa pakata ja tulostaa tai tallentaa kaikki tarpeellinen mukaan. Kiinassa kun tuo internetin käyttö on aikalailla rajattua.

Palataan kuitenkin tuon seikkailun luontokohteisiin myöhemmin tällä viikolla. En oikein vieläkään pysty uskomaan, että passin sivuille hankittu viisumi tulee kohta ihan oikeasti käyttöön.

Savonlinnan kansainvälisen luontoelokuvafestivaalin upeasta ja monipuolisesta ohjelmistosta löytyy myös ihastuttava Järven tarina, jonka kävin katsomassa elokuvan ilmestyttyä Helsingin valkokankaille.

Luontoa ja sen asukkaita kunnioittavien tarinoiden joukosta löytyy yli 20 lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Siellä nähdään myös Järvihylkeiden jäjillä -maailman ensi-ilta, jonka olisin kovasti WWF:n norppakummina halunnut nähdä.

Mutta menkää te! Löydätte kaiken tarpeellisen majoituksesta lippuihin ja ohjelmistoon tämän linkin takaa.