As you move through this life … you leave marks behind, however small. And in return, life – and travel – leaves marks on you.
— Anthony Bourdain
Harva maa on tehnyt minuun niin lähtemätöntä vaikutusta kuin THAIMAA, mikä varmasti johtui kohteen smaragdinvihreästä vehreydestä, aivan järjettömän hyvästä tulisesta ruoasta sekä kaikista niistä höyryävien patojen tunnelmallisista night marketeista, turkoosina kimaltavista rannoista, ryöppyävistä vesiputouksista ja kalastuksesta, jota pääsin kokeilemaan, vaikka vesi oli Koh Phanganin neljän päivän mittaisen monsuunin jäljiltä aivan sekaisin.
Kala ei tietenkään syönyt.
En pidä kuumuudesta mutta siedän sitä. Kosteutta pelkään kamerakaluston puolesta, ja olen allerginen hyttysten pistoille. Pelkään suuria aaltoja, sillä uin surkeasti. Sopeutumisessa sen sijaan olen mestari.
Kaiken vastapainoksi rakastan kaskaiden öistä huutoa, Aasian pimeitä öitä, Etelä-Kiinan meren lempeitä tuulahduksia sekä meriveden vetäytymistä laskuveden aikaan, jolloin rannoilta löytyy kaikkea jännittävää.
Luontoni vetää luontokohteiden perään, oli kyseessä Suomi tai maailma.
Kun ajattelin alkuvuodesta ääneen lähteväni loppuvuodesta vähän pidemmälle reissulle Aasiaan – kahta projektiani valmistelemaan – en oikeasti kuvitellut kaiken sen todella tapahtuvan.
Nyt minulla on lennot Bangkokiin, perhosia vatsassa sekä paljon kysymyksiä – ja nimeonomaan teille!
Vajaaseen kuukauteen mahtuu useampi maa, joten kuulisin mielelläni teidän vinkkinne ja suosikkikohteenne: lähtisinkö Thaimaan lisäksi Laosiin ja Vietnamiin vai Laosiin ja Kambodžaan? Kambodžaan ja Vietnamiin? Entä mitkä näiden maiden luontokohteista, rantakohteista tai kaupunkikohteista tulisi ehdottomasti nähdä?
Kaikki vinkit ja linkit otetaan kiitollisina vastaan. Lupaan myös postikortin jokaiselle, jonka ehdotus tulee toteutukseen marraskuisella Aasian seikkailulla. ♥
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Tulisit rakastaman Vietnamia! Ehtisitkö kaikkiin niin ei tarvitsisi jättää mitään välistä? 😀
No siinäpä pulma ratkaistavaksi! Katsotaan siis.. 🙂
Hei, me ollaan kans menossa marraskuussa Thaimaahan! Mä en ole koskaan käynyt, mutta Antti on useasti. Ootan ihan älyn innolla. Katotaan lähempänä, jos reitit kohtaa, niin käydään vaikka nuudelikeitolla! 😀
Hei se olisi ihan mahtavaa! Pidetään toisemme ajan tasalla tästä. 🙂 Thaimaa on upea paikka, ootan itsekin ihan innolla, viime kerrasta on kohta kahdeksan vuotta. En tajua mihin tää aika muka juoksee..
Voi mitä ihanaa sinulla on edessäsi! <3
Luonnonkauniilta suosikkisaareltamme Koh Lantalta, josta suurin osa kuuluu kansallispuistoon, olemme tehneet päiväretkiä mm. Koh Kradanille ja Koh Rokille, viimeksi ollessamme Koh Ngaille. Jos snorklaus/sukellus on to-do -listalla, Koh Kradanilta riutta alkaa suoraan hiekkarannasta.
Jos sallit linkitän tähän jutun Koh Ngailta (siellä riutta alkaa kauempaa) ja vedenalaisia kuvia Koh Haalta, molemmat blogini alkutaipaleelta: https://johannasuomela.com/2015/02/24/daytripping-koh-ngai/ https://johannasuomela.com/2015/03/10/heaven-is-a-place-beneath-surface/
Helou! Ihanalta kuulostaa 🙂 Itse tykkään todella paljon enemmän Laosista kuin Kambodzhasta, joten jos nuo kaksi on toisensa poissulkevat vaihtoehdot niin ehdottomasti suosittelen Laosia. Miksi? Hmm, vaikea eritellä, mutta siellä vaan tuntui olevan yleisesti rennompi meininki. Tosin olin Kambodzhassa kymmenen vuotta sitten… Silloin ainakin siellä historian painolasti tuntui vielä hönkivän päälle. En olisi ikimaailmassa uskaltanut liftata yksin Kambodzhassa kun taas Laosissa se tuntui ihan hyvältä idealta. Olen kuullut, että mitä pohjoisemmaksi menee niin sitä hienompaa on. Jos itselläni olisi ollut aikaa (sitähän oli vain vuosi ?) niin olisin ottanut sieltä Pohjois-Laosista bussin Vietnamin puolelle. Vietnamissa myös pohjoinen tuntui mielenkiintoisemmalta alueelta kuin etelä. Toki ne Mekongin suistotkin on hienot.. Oon just käymässä läpi vanhoja kuvia ja kirjoittelemassa itseni iloksi matkamuistojuttua Etelä-Vietnamin ja Kambodzhan reissulta 2007/2008!
Luonnon puolesta voisin kuvitella, et Chiang Maissa ja sen ympäristössä olis sulle nähtävää. Ehkä telttailua Thaimaan korkeimmalla vuorella Doi Inthanonilla? Tosin siellä on kyllä niitä hyttysiä vaikka kuinka 😀 Mut mä oon kyllä puolueellinen, koska CM on mulle niin tärkeä paikka. Niin tai näin, oon varma, että seikkailu tulee oleen eeppinen. Ja oon kade Bangkokin lennoista, koska marraskuu on vaan niin parasta aikaa paeta sinne 🙂
Minä en pidä kuumuudesta, ihmispaljoudesta tai siitä, mitä tulee mieleen, kun mainitaan matka Aasiaan. Minä pidän Laosista. Kun mä kerron ihmisille kokemuksistani Laosissa, niin kerron siitä, kuinka hämärä laskeutuu vuorille kuin monikerroksinen harso jättäen aikaa otsalampun sytyttämiseen ja siitä, millaista on löytää karstivuorten laidalta, viidakon keskeltä luola, jonne on muotoutunut täydellinen uimapaikka ja siitä, kuinka päivän kuumuus viilenee, sammakot aloittavat öisen kurnutuksensa ja mä kaivan telttaa pystyttäessä ylleni untuvatakin.
Missään näistä en ole käynyt mutta odotan kuvia js stooreja todella paljon! Pääsispä itekin!
Tyyne, kuvasit täydellisesti juuri sen minkälainen on minunkin ajatus Laosista ?
Täällä ehkä osasin jotenkin kuvata tunnelmia paremmin, silloin osasin vielä kirjoittaa, nyt ovat sanat hävinneet johonkin ? https://piposilmilla.fi/2015/11/16/tunne-niin-paljon-etta-tiedat-elavasi/
Pidin Laosista monella tapaa. Kambodzan historia pysäytti, toki Vietnamissakin se on monella tapaa läsnä, mutta jos nyt pitäisi valita vain kaksi, niin ottaisin Laosin ja Kambodzan. Blogissa toki juttua kaikista näistä maista.
Kun tuon maailmankolkan matkailusta on puhe, niin on usein puhe myös historiasta, etenkin Kambodzan ja Vietnamin historiasta. Mä olen ihan historiafriikki, joten mielelläni muistutan myös Laosin menneisyydestä. Se on maa, jonka maisemia katsellessa on vaikea suhtautua siihen faktaan, että se on maailman eniten pommitettu maa. Laosia on pommitettu Vietnamin sodan aikana enemmän kuin mitä vaikkapa toisessa maailmansodassa kaikkia maita yhteensä. Edelleen kansa on köyhää, lukutaidotonta ja valtaosa elelee ihan nälkärajalla ja raajoja, silmiä ja henkiä vaativia onnettomuuksia sattuu toista sataa per vuosi. Maaston raivaaminen on vuoriston, viidakon ja sadekausien aiheuttaman maamassan siirtymän takia hankalaa. Minusta on väärin, että räjähteiden raivausta tehdään lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisten turvin ja köyhä kansa koittaa vain selviytyä pommien ja niiden vammauttamien kansalaisten kanssa. Jenkit hei, unohditte Laosiin jotain. Ette olleet edes sodassa tuon maan kanssa. Voisitteko siivota jälkenne?
[…] kanssa: jonkun sortin kulkutauti minulla on. Tuumiessani viikkoja sitten minne kaikkialle marraskuisella Aasian matkallani ehtisin, en ollut tähän päiväänkään mennessä osannut päättää, varatako jatkolennot […]