Kukaan, joka on koskaan päätynyt keskustelemaan kanssani matkailusta, tietää, että nälkäni on valtava – niin matkailua kuin tulisia annoksia kohtaan.
Olen luonteeltani levoton. Toisaalta vaikka koen matkailun opettavan ja avartavan maailmankuvaani, olen samaa mieltä Tarja-tädin kanssa: jonkin sortin kulkutauti minulla on oltava.
Tuumiessani viikkoja sitten minne kaikkialle marraskuisella Aasian matkallani ehtisin, en ollut tähän päiväänkään mennessä osannut päättää, varatako jatkolennot Vietnamiin, Laosiin vai Burmaan. Ahdisti, kunnes yhtäkkiä tajusin, ettei minulla oikeasti ole kiire yhtään mihinkään. Minä voin siirtää konttorini Eurooppaan tai Aasiaan silloin, kuin kalenteriani järjestän ja kun kukkarolle sopii.
Lennän Bangkokiin, mistä voin seikkailla etelään ja pohjoiseen, saarille tai vuorille – noin niinkuin Thaimaassa ei olisi tarpeeksi nähtävää ja seikkailtavaa. Alkoi oksettaa oma ajatusmaailma.
Mutta se on vain se loputon uteliaisuus, eikä sitä käy syyttäminen.
Mietin Suonenjoen junamatkan verran, mitä oikeasti haluan tulevalta matkaltani. Lopputulema tuskin yllättää ketään: Haluan valokuvata, kirjoittaa ja syödä, valvoa näkemään tähdet ja nousta ikuistamaan auringonnousut, lorvia ruokatoreilla, rapsutella kissoja. Haluan lukea rannalla, vuokrata skootterin ja ajaa niin kauan, kunnes on ostettava lisää löpöä.
Rakastan Aasiaa, vaikka vihaan sen ilmastoa. Olen kuitenkin melkein Suomen paras sopeutuja, joten aion pakata mukaani vain vähän mutta sitäkin kevyempiä vaatteita. Matkakumppanikseni valitsen sen pienen 35L Fjellun rinkan, jossa on selkämyksen puolella mukava muotoonommeltu viilennysväli.
Aion viettää tulevat viikot ympäri Thaimaata kierrellen. Valokuvata ja oppia ikuistamaan hetkiä ja öisten katujen keijuvaloja entistä paremmin. Nauttia tulisista ja mausteisista annoksista, keitoista, kalaruoista, kylmästä Singhasta tai Changista, mutta siihen pulijuoma Siamsatoon en koske enää koskaan.
Kuulisin siis mielelläni teidän suosikkikohteenne Thaimaasta. ♥
You might also like
Comment
Uteliaisuus ei ole koskaan pahasta. Se on elämän suola ja ihmiskuntaa eteenpäin vievä voima <3
Mun suuri rakkauteni Thaimaassa on ollut Koh Lanta, mutta sekin alkaa olla jo turhan vilkas. Mutta sieltä kun ajaa veneellä vielä vähän pienemmille saarille, siellä on ne todelliset paratiisit. Koh Ngai ja Koh Kradan, mutta molemmilla käy päiväretkeläisiä jo sankkoina laumoina, öisin saisi tähtiä kai katsella rauhassa. – Ja päivisin koralleja ja upeita kaloja, kun painaa päänsä veden pinnan alle.
Jos sallit linkitän tähän pari juttua blogini alkutaipaleelta noilta huudeilta, vaikka kaikkia juttuja en ole tainnut ehtiä päivittää minkään näköisiksi: https://johannasuomela.com/tag/thaimaa/