Aika on juossut, ja minä olen jäänyt jälkeen vaan en elämästä. On tapahtunut ihan hitokseen – niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaa.
Ehkä valaista. Siispä terveisiä Tromsøsta!
Vietin vapaaehtoisena työntekijänä ikimuistoiset viisi päivää Laurin laivalla kalakeittoa tarjoillen, kahveja keitellen, riisuen ja pukien miehiä ja naisia kelluntahaaraleihin sekä tietenkin valokuvaten.
Näiden lisäksi jotain muutakin on pian tulossa julki.
Tämä oli tällainen tuttavallinen tervehdys.
Kuullaan pian!
Tällaista vapaaehtoistyötä minäkin voisin tehdä! Jos vain olisi päätyöltä aikaa. 🙂
Ihana Norja ^^
Nelipäiväinen työviikko ja puolet duuneista oman yrityksen kautta on paras ratkaisu ja mahdollisuus, joka on koskaan tullut omalle kohdalle. <3 Marraskuussa uudestaan! 🙂
No nyt heräsi mielenkiinto. Kerrohetikerrohetikerroheti! 🙂
Voin vain kuvitella, kuinka mahtavaa tuolla laivan kannella on ihan tosissaan olla valaiden uiskennellessa ympärillä. Tulit heti mieleen, kun luin eilisen itku-uutisen Norjan valaspolosta. Voi, kunpa ihmiset tajuaisivat. 🙁
Upeita kuvia – vaikka taisi tuolla olla melko viileää 🙂
Kiitos! Tällä kertaa sää oli lähes koko ajan plussan ja vesisateen puolella, kun viime vuonna nautittiin upeasta ja valkoisesta talvisäästä. Eivät ole vuodet veljiä keskenään.. Marraskuussa sitten uusiksi taas! 🙂
Hienot blogisivut sulla. 🙂
Oli kyllä hieno Tromssan visiitti ja valaat oli hienoja. Hienoja kuvia sulla.
Mä jatkoin sitten Vesteråleniin Laurin kanssa Hurtigrutenilla. Käytiin Nyksundissa ja pilkillä ja ihasteltiin revontulia ja tietysti aurinkoa, joka näyttäytyi siellä pitkän tauon jälkeen. Taas tuli tehtyä alustavia suunnitelmia yhteistyöstä parin paikallisen kulttuuripuolen henkilön kanssa. Katsotaan nyt, mikä toteutuu…
Laitoin sulle muuten viestiä FB:ssä.