Ensimmäinen ja jo ala-asteella käytössä ollut kamerani taisi olla joku aivan perinteinen filmipokkari. Ensimmäiset irc-galleriakuvat otin sentään digikameralla, joka tallensi fotot korpulle. Levykkeelle taisi mahtua kymmenen kuvaa – vanhan koulun filmirulla päihitti määrän reilulla kahdellakymmenellä kappaleella. Pitkään mukana kulkeneen ja vaihdossakin reissanneen Canonin A1:sen sain valokuvausta harrastaneelta faijalta, mutta digitaaliset järjestelmäkamerat veivät mukanaan vasta muutama vuosi sitten. Siitäkin huolimatta liputan edelleen filmikameroiden sekä maailman parhaan mustavalkofilmin, Kodakin 400 T-MAXin, puolesta.
Kulunut vuosi on ollut mullistava: hankin vihdoin kauan haikailemani Markin, ja sijoitin kirjoittamisella ja kuvaamisella tienaamani roposet objektiiveihin. Omaksi suosikikseni on noussut ehdottomasti Canonin EF USM 16-35 millinen laajis (vastaa melkolailla croppikennoille tarkoitettua edullisempaa 10-20 millistä), joka vie reissukuvaamisen aivan uudelle levelille. Eilen perheeseen muutti Tamronin huikea, kiinteällä 2.8:lla varustettu 70-200 millinen zoom, joka pääsi heti testiin yön pikkutunneille venyneissä junkkabileissä. Pannukakkunakin tunnettu edullinen 40mm on ollut myös mieleinen, yhtälailla kuin perinteinen 50 millinen.
Kahteentoista kuukauteen on mahtunut paljon. Päällimmäisinä mieleen jääneitä kuvauskeikkoja ovat olleet Taikin ja Wetterhoffin muotinäytökset, Prahaan suuntautunut pressikeikka sekä kuvausassarointi Discovery Channelin Trough The Wormhole -tieteissarjassa. Ei sovi myöskään unohtaa meidän omaa lyhkäriä, joka näki ensi-iltansa Lasipalatsin Fashion Film Festareilla ja jatkoi sieltä pienempien leffafestien kautta BoarExpoon saakka. Koti ja Keittiö -lehden joulukuun numerosta voitte sen sijaan bongata allekirjoittaneen tallentamia kuvia viime vuotisilta Berliinin joulumarkkinoilta.
Ja sitten, tässä se kaikkien aikojen oma suosikki. Tummat kuvat ovat puhutelleet lähiaikoina muita enemmän.
“Do not be afraid of darkness, for in darkness rests the light.”
Saattaisit pitää myös näistä
15 Comments
Upea tuo viimeinen kuva! Ja mahtavat kuvausvehjeet sulla!
Kiitos. Onhan tässä tullut sijoitettua, mutta kaikki ovat onneksi jo maksaneet itsensä takaisin. Se tuntuu kyllä parhaimmalta!
Sun kuvat on ihan liian upeita ja niin olet sinäkin <3
No itse taidat olla, kiitos vielä eilisestä! Oli melkosen hulppeeta, väsynyttä ja ihanaa! Grumpy!
Upeeta!!!
🙂
Ihania kuvia ja projekteja!!! 🙂
Kiitos kaunokainen!
Pakko tulla komppaamaan, ihania kuvia taas! Varsinkin toi viimeinen – upea.
Kiitos kaunokainen!
Hei Nella, mitä tuo sinun käjen tatuointi sannoo?! p.s. Ihana sydän sormessa.
Se sanoo, että:
“Nella, tee asiat niinkuin itse koet parhaaksi, luota itseesi, älä koskaan oleta mitään kenestäkään tai mistään ja muista, että kaiken voi saavuttaa kun sen eteen tekee töitä. Ja silloin kun elämä haastaa, pitää haastaa takaisin.”
<3
Hienoja kuvia! Olin itsekin jossain vaiheessa tosi kiinnostunut kuvaamisesta, mutta sitten surkea tekniikantajuni- ja kiinnostukseni tuli vastaan. On hienoa katsoa taidokkaan kuvaajan kuvia, itse tyydyn tähän RÄPS RÄPS-malliin, kun hitauttani missaan kaikki tilanteet 😉 Kuvien vedostaminen on myös tosi fantsua. Kerran pääsin vedostamaan 1m x 1m kokoista camera obscura eli neulanreikäkamerakuvaa, se oli jännää 🙂
Kiitos! Mä tykkään kyllä katsella kaikenlaisia kuvia ja olen juuri se ihminen, joka ihan oikeasti nauttii toisten matka-albumeiden selaamisesta, heh. Vedostamisesta diggaan hulluna ja neulanreikäkameraakin on tullut testattua. Nyt pitäisi hankkia filmiä RIGA III:een ja viedä tänään T-MAXit kehitykseen. Tuloksia luvassa pian!
[…] iskukunnossa ja objektiiviarsenaali haettu Hämeenlinnasta Helsinkiin. Filmikuvauksesta löytyy juttua myös täältä, ja kuten olen aiemminkin blogin puolella kirjoittanut, hankin ensimmäisen digikameran vasta […]