Ekudden - Porvoon salainen piilopaikka

Ekudden – Porvoon salainen piilopaikka

Satoi kevyesti, kuten usein retkilläni. Ehkä luontoäiti tietää, että kyseinen säätila on suosikkini: kasvit, pensaat ja puut heräävät eloon, metsän sävyt voimistuvat, ja linnunlaulu huumaa happirikasta ilmaa hengittävän kulkijan.

Metsä on minulle työ ja ystävä, ja tällä kertaa se myös suojasi voimistuvalta sateelta.

Porvoon keskustasta kaksi kilometriä etelään sijaitseva Ekuddenin luonnonsuojelualue on perustettu ensisijaisesti tammien ja lehmusten suojelua varten. Eräs opaskyltiestä tietää kertoa, että ”alueen luonteen säilyttämiseksi metsiä hoidetaan varovaisesti”. Miten ihanaa!

Luulen muuten, että kiersin polun väärään suuntaan, sillä jostain syystä lähdin pellon reunalta alkaneelta polulta vasempaan. Onneksi sillä ei ole rengasreitillä väliä.

Ekuddenin juurakkoinen luontopolku kulkee suojellussa lehto- ja sekametsässä poiketen välillä merenrannan kallioilla ja niityillä. Sen varrella on kasvillisuutta ja eläimistöä esitteleviä opastauluja sekä lintutorni, josta voi tarkkailla ruovikon ja rantaniittyjen linnustoa.

Täältä löytyy paljon hyönteisrikkaita lahopuita, joita palokärjet rakastavat.

Myös perhoset viihtyvät hämärän metsän suojissa: Lehmuspikkumittari, harvinainen Etelä-Suomen vaatelias laji, lentää öisin lehmusten latvuksissa ja istuu niiden oksilla päivisin.

Sen sijaan Tammivenhokkaat, pienet tuhkanharmaan siivekkäät, asuvat tammissa syöden niiden lehtiä. Toukat talvehtivat keskenkasvuisina jatkaakseen kasvuaan uusien lehtien puhjettua seuraavana kesänä. Ne lentävät öisin juhannuksesta heinäkuun lopulle.

Myöskään harvinainen Kakskulmamittari ei pidä ihmisistä vaan lähtee häirittynä herkästi lentoon.

En voi moittia.

Vehreä ja lajistoltaan rikas luontopolku poikkeaa komeasta ja kuvauksellisesta metsästä merenrannan kallioille ja niityille, ja lintutornista pääsee tähyilemään alueen asukkeja. Tornin vieressä seisoo valtava tammivanhus – niitä on täällä useita, samoin kummallisille kiepeille kääntyneitä ja vääntyneitä muita valtavia puita. Ekuddenin luontopolulla kannattaakin pitää silmänsä auki, sillä saatat tavata myös kannon päällä keikkuvan mustarastaan. Sen laulu sekoittui kauniisti kultarinnan viserrykseen, joka kaikui niemellä vaientaen sateen ropinan. ⠀

Vaikka polulla on mittaa vajaat kaksi kilometriä, aikaa saa kulumaan huomattavan paljon: taika-metsä pitää otteessaan, eikä sieltä haluaisi lainkaan lähteä.