Georgian pehmeämpi puoli
Tämä maa on niin montaa asiaa ja puolta, vaikeakin, niin outo ja ihana ja sekava etten pysty siitä vielä kirjoittamaan, sillä päällimmäisenä ajatuksena yritän ymmärtää, miten 221 kilometriin voi ikinä kulua kuutta tuntia.
Lähden siis huomenna täältä Tbilisistä kohti Kutaisia. Juna on kuulemma mallia Soviet Union.
Ja kun pääsen täältä kotiin ja kirjoittamaan tästä seikkailusta, te joko itkette ja nauratte tai vaan itkette tai nauratte – riippuu huumorintajunne tasosta.
Minä olen jo ehtinyt käymään nuo tuntemukset läpi. Olen ollut mielettömän innoissani ja sitten kohta tahtonut kotiin.
Sen vuoksi halusin poimia tähän kirjoitukseen vain muutaman kauniin ja pehmeän kuvan.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Tää oli pehmeä <3
<3
Seikkailu on varmasti ollut huikea! Innolla odotan jatkokertomuksia 🙂
Seikkailu oli kyllä melkoinen. Toivottavasti pääsen purkamaan sitä pian tänne blogin puolelle 🙂
Niin kauniita kuvia! Innolla odotan Georgia-aiheisia postauksia, erityisesti ruoka-aiheisia sellaisia (*vink*) :).
Sellaisia tulee! Pidin ihan erityisesti teidät mielessä ruokapöytään istuessani 🙂
Odotan mielenkiinnolla Georgia-postauksiasi, sillä maassa käyminen on ollut pitkään haaveena! Toivon hartaasti, että sinun tarinat naurattaa enemmän kuin itkettää, ettei haave muutu 🙂
Se oli kyllä niin kirjava seikkailu, että sekaan mahtuu tunne jos toinenkin.. Mutta uskon, että haaveesi kyllä pysyy edelleen 🙂
Juna mallia Soviet Union – sen haluan kokea vielä joskus itekin! Ihanaa reissunjatkoa! 🙂
Kiitos Laura!
Tää sun reissu ei ois voinu pahempaan saumaan sattua, mulla on nimittäin aivan järjetön Georgia-kuume! Ihanaa, ootan lisää sun seikkailuista kertovia postauksia. 🙂
Huh, no sittenpä tulee kyllä hyvään saumaan. 🙂 Koetan päästä pian kirjoittamaan näistä!
Ollaan vissiin koettu kovin erilainen Georgia. Jännä nähdä, millaisena sinä olet maan kohdannut.
Siinä oli myös paljon samaa, mitä sinä koit, näit ja kerroit. Ystävällisyys oli huipussaan <3
Tämähän kuulostaa lupaavalta! On ollut takuulla mielenkiintoista :). Hauskaa loppumatkaa!
Kiitos Teea! 🙂
Tuon koiran katse on ihan mielettömän lempeä <3
Voi noi lampaat on niin pehmeitä tosiaan. 😀 Georgia ei oo koskaan kuulunut must see listalle mutta innolla odotan sun kirjoituksia sieltä!
Georgia onkin maa josta en tiedä juuri mitään, joten mielenkiinnolla jään odottamaan 🙂
Katsoin ensin ensimmäistä kuvaa, että siinä on heinämättäitä :D. Hyvät ystäväni asuivat vuosia Georgiassa jossain EU-delegaatiohommissa. Tosi mielenkiintoiselta maalta kuulostaa, vaikka täytyy sanoa, että he olivat hyvin tyytyväisiä, kun saivat siirron muualle!