Georgian pehmeämpi puoli

Tämä maa on niin montaa asiaa ja puolta, vaikeakin, niin outo ja ihana ja sekava etten pysty siitä vielä kirjoittamaan, sillä päällimmäisenä ajatuksena yritän ymmärtää, miten 221 kilometriin voi ikinä kulua kuutta tuntia.

Lähden siis huomenna täältä Tbilisistä kohti Kutaisia. Juna on kuulemma mallia Soviet Union.

Ja kun pääsen täältä kotiin ja kirjoittamaan tästä seikkailusta, te joko itkette ja nauratte tai vaan itkette tai nauratte – riippuu huumorintajunne tasosta.

Minä olen jo ehtinyt käymään nuo tuntemukset läpi. Olen ollut mielettömän innoissani ja sitten kohta tahtonut kotiin.

Sen vuoksi halusin poimia tähän kirjoitukseen vain muutaman kauniin ja pehmeän kuvan.

  
    

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center