Hyppää täysillä Joutsenlauluun

Ravut syntyvät luonnon siirtyessä kesäaikaan. Aurinko alkaa lämmittää, luonto vihertää kaikissa sävyissään, tuuli on leuto ja pusuttaa pian pisamoituvia poskipäitä. Aikansa ilmiöitä seuraten me osaamme luoda ympärillemme turvallisen ja hellänkin ilmapiirin – jos haluamme. Me suhtaudumme asiaan kuin asiaan joko lämmöllä ja välittävästi tai aivan täysin välinpitämättömästi – jos haluamme.

Homman kruunaa se, että olotila vaihtelee sormia napsauttamalla, sillä ravut reagoivat kaikkeen tunteella.

Järjen äänestä ei yleensä ole tietoakaan.





Sanotaan, että väärä sana, ilme tai tunne voi muuttaa lämpöä ja turvallisuutta huokuvan ravun kylmäksi kesken lauseen, halauksen, katseen tai rakastelun. Yleensä syksyisin pataan päätyvät ja kauniin punaisen värin pinnalleen saavat vedenelävät suojelevat jatkuvasti sisintään, ja vaaran uhatessa kuoresta tulee läpäisemätön panssari kuin tyhjästä.

Allekirjoitan kaiken.

Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että sitä joutuu ihan tosissaan miettimään, mitä virkkaa ääneen universumille, sillä kaikki se näyttää tapahtuvan. Virheen mahdollisuus suo ihmisyydelle ja inhimillisyydelle sisällön, ja tänään on tehnyt mieli työntää pää niin syvälle maanrakoon kuin ikinä pystyy.

Mutta mitäs siitä: Asioita tapahtuu, tuntuu, muuttuu, kuuluu, ei kuulu, sattuu. Oon jo niin tottunut tähän, että alkaa naurattaa.

Siispä tämä tilanne itse itsensä kantakoot.