Ravut syntyvät luonnon siirtyessä kesäaikaan. Aurinko alkaa lämmittää, luonto vihertää kaikissa sävyissään, tuuli on leuto ja pusuttaa pian pisamoituvia poskipäitä. Aikansa ilmiöitä seuraten me osaamme luoda ympärillemme turvallisen ja hellänkin ilmapiirin – jos haluamme. Me suhtaudumme asiaan kuin asiaan joko lämmöllä ja välittävästi tai aivan täysin välinpitämättömästi – jos haluamme.
Homman kruunaa se, että olotila vaihtelee sormia napsauttamalla, sillä ravut reagoivat kaikkeen tunteella.
Järjen äänestä ei yleensä ole tietoakaan.
Sanotaan, että väärä sana, ilme tai tunne voi muuttaa lämpöä ja turvallisuutta huokuvan ravun kylmäksi kesken lauseen, halauksen, katseen tai rakastelun. Yleensä syksyisin pataan päätyvät ja kauniin punaisen värin pinnalleen saavat vedenelävät suojelevat jatkuvasti sisintään, ja vaaran uhatessa kuoresta tulee läpäisemätön panssari kuin tyhjästä.
Allekirjoitan kaiken.
Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että sitä joutuu ihan tosissaan miettimään, mitä virkkaa ääneen universumille, sillä kaikki se näyttää tapahtuvan. Virheen mahdollisuus suo ihmisyydelle ja inhimillisyydelle sisällön, ja tänään on tehnyt mieli työntää pää niin syvälle maanrakoon kuin ikinä pystyy.
Mutta mitäs siitä: Asioita tapahtuu, tuntuu, muuttuu, kuuluu, ei kuulu, sattuu. Oon jo niin tottunut tähän, että alkaa naurattaa.
Siispä tämä tilanne itse itsensä kantakoot.
You might also like
9 Comments
Oonko koskaan sanonut, että tämä blogi vaan paranee vanhetessaan? Jos en niin sanon nyt. Ihana juttu, vaikka taitaakin olla vähän hassut fiilikset. Mutta kuten itse sanoit, se on vaan elämää! 🙂
Ahahah! Ihan samat fiilikset itellä just nyt kun tää viikonloppu alkaa olla ohi. Kivaa että on muitakin. Ainakin on tarinoita kerrottavana?
Ps. Ihana kuva susta!!
Hei Nella,
en ole koskaan aiemmin kommentoinut kirjoituksiasi vaikka luenkin joka ikisen. Tämänkertainen kuitenkin puhutteli minua niin paljon, että jotain on sanottava. Ensiksi kiitos, toiseksi kiitos. Usein tuntuu, että kirjoitat minun sormillani, ajatuksillani.. Kiitos siis siitä, kun olet niin rehellinen etkä pelkää kirjoittaa tällaisiakaan juttuja. Tuot blogosfääriin ihan omaa syvyyttä.
Jatkathan samaan malliin!
Tämä on ihan mahtava kirjoitus! Niin elämänmakuinen!
Sut tuntien tässä on niin paljon syvyyttä, että mietin monesti miten ihmeessä sä pysyt maailman menon mukana. Hieno kirjoitus, hienoa heittäytymistä! Olisinpa itsekin yhtä rohkea ja luottavainen. Peukut!
(y)
“Siispä tämä tilanne itse itsensä kantakoot.”
Sie oot ihan mahtava, ihana, kaunis ja rohkea! Nyt annat vaan mennä ja ihan sama mitä sattuu niin nautit siitä. Sen oot kyllä ansainnut, niin mahtavalta persoonalta sie vaikutat! <3
Universumi kuulee, oli se sittten joidenkin mielestä huuhaata tai ei. Kummasti sitä elämä heittää eteen juuri niitä juttuja, joita jollakin tavoin itselleen tilaa (no joo, välillä menee myös överiksi). Joskus tilanteiden tarkoituksen ymmärtää vasta myöhemmin, tai ehkä sitä vain yrittää oppia ymmärtämään ja löytämään ne syyt sun muut. Elämä heittelee välillä omituisiinkin suuntiin, mutta joskus omituinen suunta on vain mutka matkassa tai pakollinen pysähdys matkan varrella, joka mahdollistaa seuraavan määränpään. Ihanan syvällistä, tykkään!
Jos mun pitäisi sanoa, kuka on mun lempikirjailija tällä hetkellä, niin se oot kyllä sinä <3