“Vuonna 1948 perustettiin Kaukametsäläiset ry. huolehtimaan, Aleksis Kiven seitsemän veljeksen hengessä, Jukolan viestin järjestämisestä.”
Vuonna 1949 ensimmäisessä Jukolassa matkaan lähti 41 joukkuetta (287 kilpailijaa), joista vain 15 tuli perille. Kilpailun johtaja oli Jaakko Kahila ja ratamestari Erkki Pekkanen.
Vuonna 1950 ensimmäiset viestinviejät pukeutuivat Aleksis Kiven syntymämökissä. Voittajajoukkue HS toi viestitervehdyksen Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlaan Stadionille.
Vuonna 1951 järjestettiin ensimmäinen Venlojen juoksu yhteislähtökilpailuna, joka alkoi aamuvarhaisella ennen Jukolan ankkuriosuutta.
Vuonna 1952 järjestettiin kotikaupungissani Hämeenlinnassa viimeinen paikasta toiseen kulkenut viesti. Lähtö tapahtui Miemalassa, upealla kukkivien tuomien ympäröimällä niityllä, ja maali sijaitsi olympialaisiin valmistautuvalla Ahvenistolla. Silloin kaksikymmentäkaksi vuotias ukkini osallistui ensimmäistä kertaa Jukolan viestiin, mistä meille on jäänyt muistoksi alla oleva leikekirja viestikapulan sisältöineen.
Minua alkaa itkettämään pelkkä ajatuskin siitä, ettei hän voinut iloita kanssani ensimmäisestä Jukolan viestistäni, jonka sain juosta satavuotiaan Suomen kunniaksi.
Jukolan viesti oli vain kaukainen haave,
surkealle suuntavaistolleni mahdoton aate.
Vaan tiennyt en, mihin ryhdyinkään,
kun en Elinan kutsusta kieltäytynyt – tietenkään!
Hetken rämpivät nilkkaparit helmikuun hangilla,
kunnes toukokuun iltarastit koittivat vauhdilla.
Osaanko mitään ja hukunko vaan, ja mihin häviää tää aika,
huomaako kukaan?
Entä jos eksyn enkä koskaan palaa, pummaan rastin ja vajoan ojaan.
Olen kääntänyt, vääntänyt, pyöritellyt karttaa,
vaan kompassin viisari kohdettani karttaa.
Olen eksynyt polulla ja polulta pois,
vaan periksi en antaa koskaan vois!
Mutta sitten, ihan yks kaks,
keskityin, ja löysin takas!
Voi ukki, kuinka tästä lajista tuli minullekin
niin rakas.
Tuskin paremmin kiitollisuuttani kirjoitan,
kuin ilmeelläni tämän viimeisen kuvan.
Tuntuuko siltä, että sinäkin voisit rakastua tähän lajiin? Lue siinä tapauksessa Hillan vinkit suunnistuksen aloittamiseen. Seikkaperäisemmän kisaraportin löydät sen sijaan Henriikan blogista.
Juoksuhaasteen ja projektin kustansi Evoke Natural Goods ja varusteet sponsoroi Suunto, Salomon sekä Petzl. Kanssakisaajinani kirmasivat Endorfiinikoukussa-blogin Elina, suunnistuskonkarimme Hilla, Aamukahvilla-blogin Henriikka, Team Salamavaaran Veera ja Lari sekä kuvaajanamme toiminut Jesse Väänänen. Iso kiitos myös valmentajanamme toimineelle Reeta Kolkkalalle!
Kuvat ja videot: Jesse Väänänen / Snou Creative
Saattaisit pitää myös näistä
6 Comments
Voi ei miten ihanasti kirjoitettu! Oli varmasti upea kokemus ja elämys! <3
Kiitos paljon Katja! 🙂 Jukola oli kyllä mieletön kokemus. Olisipa jokaisella mahdollisuus lähteä sinne!
Itsensä voittaminen ja elämykset ovat parasta. Hienointa on kun ne voi yhdistää näin <3
Sinä sen sanoit, Johanna <3
Lapsena ja nuorena tuli harrastettua suunnistusta ja Jukolatkin käyty. Olisikohan v.2018 se vuosi kun uudelleenkäynnistäisi kyseistä harrastusta.
Voi kyllä, sen pitäisi ehdottomasti olla tämä vuosi! <3