Tuntuu uskomattomalta, että viime kerrasta on jo vuosi. Tai oikeastaan, tuntuu uskomattomalta, että viime kesästä on jo vuosi.
Muutin vuosi sitten toukokuussa tien päälle vailla minkäänlaista ajatusta siitä, minne asettuisin, jos asettuisin. Koko kesä meni autossa, autiotuvissa, laavuissa, taivasalla ja ystävien nurkissa nukkuen, Suomen luontokohteissa seikkaillen ja kalastaen. Vuoden ikimuistoisimpiin reissuihin lukeutuvat ehdottomasti Finnmarkin spa-matka sekä Pöyrisjärven erämaan kalareissu, josta Latu&Polku-lehti julkaisi uusimmassa numerossaan lyhyen tarinan – lupaan kirjoittaa pidemmän pian myös blogin puolelle.
Kolmas unohtumattomista ja eittämättä koko kesän paras kalareissu oli Kairijoella järjestetty perhokalastuskurssi, jonne päädyin mitä hauskimmalla tavalla. Julkaisin nimittäin kesän 2018 alussa avoimen haun uusista kalakavereista ja onkireissuista, minkä tiimoilta Piia laittoi minulle Instagramin puolella viestiä. Emme tunteneet toisiamme saati olleet viestitelleet aiemmin, mutta kiitos hänen ehdotuksensa rohkaistuin laittamaan viestiä Kairijoen eräkeskuksen Jukalle, joka toivotti minut tervetulleeksi dokumentoimaan kurssia – ja niin tein toistamiseen tänäkin vuonna.
Kiitos Piia, kun olet luovinut tiesi elämääni, sinusta on tullut yksi läheisimmistä ystävistäni, ja samat sanat myös miehellesi Jannelle. Aina kun lähden luotanne, haluaisin samantien palata. Onneksi nähdään taas pian!
Oli ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja rutistaa vanhoja tuttuja niin kovaa kuin kehtasi. Jaska, Niko ja Timo, miten huippua olikaan taas päästä istumaan ja turisemaan kanssanne nuotiolle ja nakkelemaan perhoa, vaikka tänä vuonna vietinkin enemmän aikaa kameran tällä puolen. Se ei kuitenkaan vähentänyt Kairin taikaa, joka on aina vahvasti läsnä ja edelleen näitä kuvia katsellessani, vaikka itse olenkin ne ottanut.
Ja Jarno, onko siitä oikeasti kymmenen vuotta? Oli niin mahtavaa nähdä sinutkin pitkästä aikaa! Sovitaan näillä puheilla, ettei seuraavaan kertaan mene yhtä kauan.
Maailman ihanin ja iloisin Timo, yksi elämäni oinasmiehistä.
Kurssista kiinnostuneille tiedoksi, että viikon aikana opiskellaan heittotekniikkaa, joenlukutaitoa, hyönteistietoa, sidotaan omia perhoja ja ongitaan niillä kaloja. Tässä yksi tämän vuoden ottipeleistä, jolla Jarno nappasi elämänsä ensimmäisen jalokalan.
Ihan kaikkien ei kuitenkaan tarvitse odottaa ensi kesään sillä yksi kurssimme oppaista, ystäväni Piia, järjestää naisille suunnatun perhomimmien viikonlopun 1.-4. elokuuta. Mikäli pintaperho on puraissut, kurkkaa lisätiedot täältä ja ilmoittadu kurssille! Lupaan, että saat parasta mahdollista oppia parhaassa mahdollisessa paikassa, onhan Piia toiminut minunkin mentorinani jo vuoden päivät.
Ja Kairijokea nyt ei voi hehkuttaa tarpeeksi.
Kiitos myös Jani Ollikaiselle, kurssin pääjehulle, Kairin hylkeelle, ystävälle, inspiraatiolle ja ennen kaikkea kovan luokan perhomiehelle, joka viime juhannuksena käski poikkeuksellisesti käyttää väkäsellisiä koukkuja erään lohimiehen kohdalla. Kannatti, sillä nyt se lohimies asuu luonani ja lähtee pian kanssani viiden viikon lomalle ympäri Norjan Lappia. Niin ihanaa!
Laavun punainen larva kuittaa ja vetäytyy pyyhkimään silmäkulmiaan omalle terassille kun kerrankin ilta-aurinko hellii myös meitä.
Kiitos myös Veli-Matti Autille kaikesta inspiraatiosta ja siitä, että olit aikanaan perustamassa Kairijoen legendaarista perhokalastuskurssia. Kevyet mullat, ja kireät siimat siellä jossain!
Sinun tarinasi elää Kairijoen välkkeissä, kun yötön yö pehmentää valoaan ja kultaa vapaana juoksevan virran pinnan.
4 Comments
Onpas hienot kuvat ja maisemat! Ja mikä kalaonni teilläkin kävi, kun näköjään saalistkain tuli. Meilläkin tuolla päin mökki ja Kairijoki vaan on todella kaunis.
Kiitos Iina! Kairijoki on kyllä mieletön alue, siellä viettäisi aikaansa pidempäänkin. Onnelliset te, kun omistatte sieltä päin mökin!
Osaisinpa minäkin kirjoittaa yhtä lyhyesti ja silti niin täydesti, kiitos näistä tunnelmista jälleen kerran. <3
Kiitos Hanna <3