[dropcap]I[/dropcap]sän puolen suvusta: toimittaja-mummini kirjoitti monesti siitä, kuinka faija pelasti pikkupoikana pupunpoikasia ja oravia kotihoitoon. Ukki pelasi shakkia yksin, yhtäaikaisesti ja voitokkaasti neljää muuta pelaajaa vastaan. Siskoni – kuten äitinikin – ovat matemaattisesti lahjakkaita, mutta meikän yli se taito hyppäsi oikein urakalla. Kirjoittaminen sen sijaan on verissä ja siinä pätee neljästä siskosta jokainen. Lemmikkipupujakin on perheessä ehtinyt olla jo kolme kappaletta, pihapiirin oravat tulevat häkemään pähkinöitä ulkorappusilta saakka – fasaanikukoista puhumattakaan. Ne tepastelevat ulko-oven taakse, rääkäisevät ja odottavat, että joku avaa oven ja tuo siemeniä.
Kuvien teos on vuodelta -57. Kaunokirjaimin taituroitu omistuskirjoitus “Hyvää äitienpäivää -57!” aloittaa leikekirjan, joka pitää sisällään kaikenlaisia vinkkejä elämään pienen poikalapsen kanssa. Ja löytyihän sieltä isoisomummini tekemästä kirjasta myös Kaukokaipuu-osio, josta faija soittikin riemuissaan. Uskomatonta, että bloginimen lisäksi ajan patinoimille sivuille oli taltioitu myös matkavinkit Sveitsiin – maahan, joka on seuraava matkakohteemme. Sattumaa? Taatusti. Mutta nostatti kyllä melkoisen hyvät tuulet heti vuoden 2013 alkajaisiksi!
Matias, jokohan se Sisiliakin olisi roikkunut mun haavelistalla tarpeeksi kauan? Eiköhän lähdetä!
Maailman ihanin juttu. That’s all.
<3
Voi mahti <3
Tää oli kyllä hassuin sattuma hetkeen! 🙂