Melkein koko koulun surkein oppilas
Onnea kaikille valmistuneille – myös teille, jotka ette saaneet hyviä numeroita, todistuksia tai stipendejä. Minäkin olin lukiossa ihan surkea.
Päättötodistukseni keskiarvoa ei pelastanut mikään. Hävetti, kun muut hehkuttivat Eetä ja Ällää, hyvä kun sain itse työllä ja tuskalla pari Ämmää. Vanhempani kuitenkin sanoivat aina: ”Riittää, kun tekee parhaansa.” Kyllä minä kai yritinkin, joskin huonoin tuloksin. Uusin äikän, enkä siltikään onnistunut korottamaan tulostani. Harmitti ihan helvetisti. M. Kaikkien niiden kympin aineiden jälkeen. M.
M.
Vietin välivuoden levykaupan tätinä. Nautin jokaisesta hetkestä: Sleevaamisesta, levyjen järjestämisestä, ikkunan somistamisesta. Siitä, että sain kuunnella, mitä huvitti – Social Distortionia, Elvistä, Viikatetta, J. Karjalaista, rokkia.
Surffasin sitten yhtenä iltapäivänä netissä, etsin opiskelupaikkoja. En ollut päässyt edellisvuonna EVTEKiin enkä HAMKiin. Löysin aikalailla vahingossa ja googlaamalla Kuopion Muotoiluakatemian.
Minut kutsuttiin ennakkotehtävän perusteella kaksipäiväisiin valintakokeisiin, joihin osallistuin kipeänä. Harmitti, mutta uskomatonta kyllä sain vain muutamaa pistettä vaille täydet pinnat: pääsin opiskelemaan teolliseksi muotoilijaksi.
Lähdin Erasmus-vaihtoon, syntyi Kaukokaipuu, valmistuin. Sovelsin oppimaani ja luovin tieni konsepisuunnittelijan sijaan sisältösuunnittelijaksi, minkä jälkeen olen päässyt tekemään huikeita projekteja yhdessä mahtavien ihmisten kanssa: alkuun ilmaiseksi, sitten pientä palkkiota vastaan, nykyään työkseni.
Valokuvaaminen on luonnollisesti kulkenut mukana koko ajan.
Tänään elän elämäni ensimmäistä päivää tien päällä, tarkoituksenani reissata loppuvuosi ja kerätä materiaalia syksyllä 2019 julkaistavaan esikoisteokseeni.
Omaan kirjaan.
Jos äikästä saatu M harmitti joskus, ei harmita enää.
Hitot ämmästä!
Tällä julkaisulla halusin vain sanoa, että on ihan ok saada huono todistus ja silti menestyä elämässään. Jos siis sait pelkkiä välttäviä, älä välitä. Sinulla on kaikki edellytykset toteuttaa unelmasi. Niin minullekin kävi.
Vielä kerran onnea kaikille valmistuneille!
Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Nella, olet ihana:) Mukavaa reissuvuotta ja kirjantekoa:)
Ylioppilastodistus on äärimmäisen pieni osa ihmisen elämää. Kannattaa suhtautua siihen positiivisesti 🙂
Niinhän se on, vaikka toki se siihen aikaan se tuntui maailmanlopulta. 🙂
Voi kiitos, Jael! <3
Ei hitsi. Ollaankohan me oltu Kuopion muotoiluakatemin pääsykokeissa samana vuonna. 2005 keväällä yritin kaikkeni enkä päässyt sisään. Ja sitten varasijalta olisinkin päässyt mutta oli jo toiset suunnitelmat tehty enkä mennyt. Ja hyvä niin. Nyt on hyvät kuviot joista en olisi halunnut jäädä paitsi. Näin se elämä heittelee, joskus myös oikeisiin suuntiin vaikka ensin näyttää sekavalta ja hankalalta.
Samana vuonna oltiin siis! Uskomatonta, miten pieni maailma voikaan olla. Ihana kuulla, että olet kuitenkin löytänyt oman juttusi ja siinä onnellinen. 🙂 Mukavaa kun kerroit!
Minulla ei ollut edes yhtään ämmää (ceetä ja beetä) ja silti hyvin pärjännyt. Unelma-ammatissani, useasti kehuttuna omassa työssäni. Muutaman mutkan jälkeen tulos toki saavutettu, mutta hyvä niin, siinä kasvanut ja osannut kohdata paremmin tulevan.
Omat vanhemmat aina olleet ylpeitä. Olen heidän tapaansa noudattanut uusien ylioppilaiden kanssa, en koskaan ”tarkista” todistusta vaan onnittelen saavutuksesta – valkolakista. Paineet ulkopuolelta ovat pahimpia unelmien tappajia. Ihanaa kirjaprojektia!
Sinäpä sen sanoit! Ja tuo kun oltaisiin saatu taottua sen ikäisen Marinellan päähän, ettei niillä papereilla ole niin suurta merkitystä vaan sillä, että lähtee tavoittelemaan unelmiaan. Ja kiitos! Terveisiä Lapista <3
Voi miksi en ole löytänyt sun blogia aikaisemmin! Opiskelen amkissa matkailualaa, mutta välillä koko alan valinta on kaduttanut. Haluaisin valmistuttuani tehdä töitä kestävän matkailun parissa, mutten vielä tiedä tarkalleen mitä. Sun blogi on ihanan inspiroiva, ja olenkin lukenut nyt parin päivän aikana sun tekstejä oikein urakalla. Hauskinta mielestäni kuitenkin on, että olet opiskellut Faenzassa! Poikaystäväni on kyseistä kaupungista kotoisin, ja olemme juuri nyt käymässä täällä. Terveiset siis Faenzasta ja ihanaa kesää sinulle!
Voi ihanaa! Ihana Faenza ja ihana kommentti, kiitos siitä <3 Oot varmasti oikealla alalla, koska aina me voidaan tehdä asioita erilailla ja paremmin, nimenomaan kestävän matkailun suhteen. Nauttikaa Italiasta, mulla on aina yhtä iso ikävä sinne. 🙂
[…] Toisin sanoen, olen päässyt kuluvan vuoden aikana tapaamaan aivan äärimmäisen lahjakkaita nuoria – yksilöitä, jollaiseksi en kokenut itseäni koskaan, minkä vuoksi kirjoitin myös siitä, miltä tuntuu olla koko koulun surkein oppilas. […]