Kotikaupunkimatkailua muotibloggaajan hovikuvaajana

[dropcap]I[/dropcap]so kiitos, pikkukiitos, tattis. Rakas Aune-tätini tapasi sanoa niin. Kiitos siis aivan mielettömän paljon edellisen postauksen kommenteista. Mahtavaa, että aihe kosketti ja että siellä ruudun toisella puolen ollaan valveutuneita kotimaanmatkailijoita; nyt vielä odotan, että kirjoitatte aiheesta ja kotikaupunkireissuista blogeihinne. Milla, haluaisin ehdottomasti lukea joposeikkailuista ja kahvilafiilistelyistä!

Ja sitten otsikon pariin: Kerroin tovi sitten siskostani, Englannin kauneimmasta paluumuuttajasta. Niin no, kauan se sisko Suomessa viihtyikin.. Tällä kertaa reissu ei kuitenkaan kestä vuosia vaan kuukauden, ja tänä syksynä moni unelma on käynyt toteen: Sisko valittiin mukaan Kööpenhaminan Mute Compin fyysiseen tanssiteatteriin, joka hallitsee vahvasti koko Tanskan nykytanssigenreä. Esimakua nykäriesityksistä voi katsoa vaikkapa tanssiteatterin omalta Vimeo-kanavalta. Ei tule yllätyksenä, että olen pikkusiskon puolesta aivan mahdottoman ylpeä! Ja onnellinen. Onnellinen sillä meidän perheessämme on aina kannustettu unelmien tavoitteluun.

Sisko toivoi omaa pientä blogiaan jo Englannissa asuessaan ja nyt neitokaisen kotiuduttua olemme viimein saaneet sellaisen pystyyn.
Sanotaanko, että nykytanssiasennot yhdistettyinä perinteisiin asukuviin ovat varsin toimiva ja mielenkiintoinen yhdistelmä.

Myös Trendi on löytänyt siskon blogin ja Ostrich Feathers huomioitiin Lilyn taannoisessa asukuvaviikko-tempauksessa numerolla 1.

[dropcap]U[/dropcap]skon vakaasti siihen, että hyvä tulee hyvän luo ja kun asiat tekee sydämellä, ei voi kuin onnistua. Etenkin, kun lähtökohtana on kannustava perhe. Tässä siis siskon saavutuksen kunniaksi ja edelliseen kirjoitukseeni nojaten uusia kuvakulmia Helsingistä – paikkoja, joista osassa en ollut käynyt koskaan aiemmin, vaikka olen asunut täällä jo kohta viisi vuotta.