Huolettomat geenini ovat saattaneet ystäväni aina aika ajoin hermoromahduksen partaalle.

Kuka nyt haluaisi kiperässä tilanteessa kuulla mitään yltiöpositiivista saatika kliseistä sutkautusta, kuten esimerkiksi: “kyllä kaikki lutviutuu.”

Pahoittelen kaikkien niiden vuosien aikana aiheuttamiani ylimääräisiä otsasuonitykytyksiä. Lehmänhermoni vain sattuvat olemaan venyvää sorttia, ja kun viikonlopun kuvauskeikalla kadotin toistamiseen arvopaperini, tuumasin, että kaiken saa onneksi uusittua.

“Miten sä voit olla noin rauhallinen?!”
“Mä en olisi koskaan pystynyt kuvaamaan siinä tilanteessa tilaisuutta loppuun!”
“En olisi ikinä saanut unta tuona yönä.”
“MIKÄ SUA VAIVAA??”

Kuulun kai vain siihen hyväuskoiseen joukkioon, joka tietää asioiden lutviutuvan, oli kyse sitten asian hukkaamisesta, ihmissuhteista, työkuvioista tai muusta.

Olen ylipäätään sitä mieltä, että mitä sitä turhaan ämpyilemään kun paska on jo housussa.

On eri asia olla välinpitämätön ja välittämättä. Jälkimmäisestä luonteenpiirteestä olen juurilleni kiitollinen. Tuo ominaisuus on pelastanut minut monesta pinteestä.


nyc


Vaikka olenkin melko huoleton matkailija, seuraan tiettyjä rutiineja vuodesta toiseen. Olen yleensä varustautunut kaiken varalle ja paskimpaan säähän, mutta aina tulee tilanteita, joita ei ennen ole kohdannut ja joihin ei sen vuoksi ole osannut varautua.

Tällainen tilanne kävi taannoisella Kreikan matkalla, kun unohdin nahkaisen pussukkani kirjakauppaan. Sen mukana menivät lompakko, puhelin, lentoliput ja passi.

Kun tajusin jättäneeni pussukkani jonnekin, kävin etsimässä sitä vessasta, ravintolasta, käytäviltä ja viimeisenä siitä kirjakaupasta, jossa olin minulle ominaiseen tapaan luuhannut ennen lennolle lähtöä. Myönnetään, että hermot venyivät aikalailla äärimmilleen marssiessani info-pisteen kautta Ateenan lentokentän alimmaisesta kerroksesta löytyvään lost & found -toimistoon. Huulta purren uskottelin itselleni, että kaikki selviää kuten aina ennenkin.

Kukaan ei ollut palauttanut mitään tiskin takana istuvalle naiselle.

Olin aivan hölmistynyt, sitten ärtynyt ja lopulta soimasin itseäni siitä, miten typerä olin ottaessani käyttöön käsilaukun, jota en koskaan ennenkään osannut käyttää. Nytkö kolmekymppisenä olisin sitten tarpeeksi aikuinen hankkimaan sellaisen vain hukatakseni koko omaisuuteni Ateenaan? Miksi kukaan pitää kaikkia asioita samassa paikassa? Miksi minä pidin kaikki arvoesineet samassa paikassa? Miksi on olemassa puhelinkuoret, joihin voi sujauttaa pankkikortit ja hukata sitten kerralla kaiken?

Miksi minä poikkeisin missään vaiheessa tavoistani?

Seuraavaksi mieleeni vyöryivät ylihuomenna alkava Kiinan matka ja passin välissä oleva viisumi. En ikinä saisi uusia ajoissa. Helvetti. Ja vaikka olisi jotain millä soittaa eli löytötavaratoimiston puhelin, en muistaisi kenenkään numeroita. Käteisetkin menivät.

Alahuuli alkaa väpättää.

Ja siinä samassa sisälle toimistoon paukkasi vanhempi pariskunta, jonka mies heilutti mustaa nahkapussukkaa kädessään: “Meidän täytyy löytää tämä suomalainen tyttö! Hänen koneensa voi olla vaikka juuri lähdössä!”
“Jackpot”, poliisimies totesi ja nyökkäsi minua kohti, “hän taitaa seistä tuossa noin.”

Pillahdin itkuun siitä käsittämättömästä helpotuksen tunteesta.

Ja kun kyynelten seasta soperrellen yritin tarjota seteliä kiitokseksi mies vain naurahti ja osoitti lomasänkeään: “Meillä Kreikassa tavataan antaa poskisuukkoja, pistä tähän yksi sellainen.”

En voi uskoa, että sain kaiken takaisin.

Enkä voi uskoa, että hukkasin lompakkoni toistamiseen toissapäivänä.

Välillä hämmästytän jopa itseäni.


New York

Kuinka toimia, kun passi katoaa matkalla

Ota passistasi kopio ennen matkalle lähtöä; tulosta pari kappaletta mukaan ja säilytä yhtä sähköpostissasi. Mikäli passisi katoaa, voit kopion avulla todistaa kansalaisuutesi ja henkilöllisyytesi.

Tutustu etukäteen Ulkoasiainministeriön ohjeisiin, jotta vältät turhan paniikin. Lue ohjeet täältä.

Jos sinulta katoaa passi ulkomailla, tee siitä heti ilmoitus paikallisella poliisiasemalla. Suomen kansalaisena voit hakea uutta passia minkä tahansa Suomen ulkomaanedustuston passinmyöntöpisteestä. Mikäli Suomella ei ole omaa edustustoa maassa, käänny jonkun toisen EU-maan puoleen hätämatkustusasiakirjan (Emergency Travel Document/ETD) saamiseksi kotimatkaa varten. (Lähde: formin.fi)

Kaikkein helpoiten selviät, kun soitat edustuston aukioloaikana Suomen suurlähetystöön tai toimistoaikojen ulkopuolella ulkoministeriön päivystyskeskukseen – he neuvovat sinua kaikessa. Tallenna siis tämä numero puhelimeesi kaiken varalta: +358916055555. Löydät kaikki Suomen suurlähetystön numerot myös kootusti tämän linkin takaa.

Mikäli sinulla on lento kotiin samana tai seuraavana päivänä, voit myös saada edustustosta nopeasti hätämatkustusasiakirjan. Ulkoasiainministeriöön soitettuani minulle kerrottiin, että minun tapauksessani – mikäli arvopapereita ei olisi löytynyt – olisin mahdollisesti päässyt kotilennolle lentokentän poliisiasemalta saatavalla poliisiraportilla. Tämä kuitenkin vaihtelee maittain ja lentokentittäin.

Tallenna siis tuo numero mieleesi, puhelimeesi ja vaikka sen tulostetun passikopion nurkkaan.

Ja muista, että kaikki kyllä luviutuu.


6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center