Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
<3 !
<3
Nyt mä menen oikeesti etsimään sen repaleisen Nykin kartan, joka on meille niin rakas 🙂 Mä niin haluan karttapussukan ja sitten ainakin Marianne-pussukan!
Tosin sitä ennen pitää vetää yksi tapetti seinään, kun nyt vihdoin kahden vuoden asumisen jälkeen löydettiin sopiva, vaikkei sitä parasta olekaan tullut vastaan.
Onnea uuteen kotiin! Se on ihan paras fiilis, kun saa avaimet käteen ja saa vietyä sen ensimmäisen tavaran/esineen/huonekasvin omaan kotiin 🙂
Mee! Suosittelen, mun oma karttapussukka on aivan ihana. 🙂 Ja Marianne-pussukoita mullakin on, se on ihan mun suosikki Gourmet-oluen jälkeen. Se on se upea musta-kultainen lohikalakuvioinen etiketti. Oi että!
Kivaa, että teilläkin on siellä sisustuspuuhat käynnissä! Me aiotaan ottaa tänään ekat löylytkin, voi veljet!
Uuuuu, kettukarkit! Ihan tulee pappa ja lapsuus mieleen <3. Ihania pussukoita, hyvä on idea :). Voisivat vaan alkuun herättää turhan usein karkin himon 😀
Hah, sitä olen kyllä kuullut monien sanovan. Tosin on niitäkin, jotka väittävät, että himoja ei tule kun koko ajan katselee tuollaista pussukkaa. Mene ja tiedä!