Loppusyksyn ja ensi vuoden matkahaaveita

“Dreaming, after all, is a form of planning.”

— Gloria Steinem


Olen siteerannut GLORIA STEINEMIA ennenkin, ja viimein on tämänkin ajatuksen aika. Paperikalenterin kulmaan raapustettu lainaus on pyörinyt mielessäni pitkään, kuin kärsivällisesti odottaen aikaansa tulla kuulluksi. Siirrytään siis taas vaihteeksi kevyempien aiheiden pariin, vaikka täytyyhän minun luurankotangon tahteihin vielä pariin otteeseen palata. On vielä asioita sanottavana. Kiitos, kun luitte tarinoita niin aktiivisesti – teimme yhdessä uuden lukijaennätyksen, mistä olen tietenkin onnellinen, vaikka aihe olikin aika rankka.

Pidetään jatkossakin elo autenttisena täällä Kaukokaipuun puolella.

Mutta asiaan! Samaisen kalenterin sivuille on olen viime viikkojen ajan vedellyt to do -viivoja kuin mikäkin tukkimies – tai tukkinainen kuten mumminikin oli. Sukumme naiset ovat aina olleet hieman erikoista sorttia.

Olen nauttinut väliviikoista kotona. Aloittanut viherkasveilla sisustamisen, ja suunnitellut amppeleita eilettäin kotiutetuille ilmakasveille, jotka pääsivät äsken ensimmäiseen kylpyynsä. Tänään käyn ostamassa niille sumuttimen. Sisäinen kasvitieteilijäni on herännyt kukoistukseen, enkä saa tarpeekseni tästä Instagram-tilistä, jonka Marko vinkkasi minulle jokin tovi sitten. Moni teistä tietää, että haaveilen omasta kukkakaupasta (ja näin alkuun edes muutamista työtunneista sekä kaikenlaisista kukkatyöpajoista), mutta siihen saakka, kunnes pysyn kotona pidempään kuin pari viikkoa kerrallaan, annan unelman kehittyä ja kasvaa – aivan, kuten Gloriakin tekisi.





Palaan ensi kuussa Bosniaan, jossa vierailin viimeksi syksyllä 2016 saatuani kutsun Via Dinarica -vaellusreitin avajaisiin. Tällä kertaa seikkailen kuitenkin Sutjeskan kansallispuistossa Montenegron rajan tuntumassa, vietän yöni luonnon helmassa haaveissani kuvata tähtitaivasta ja toivottavasti myös kaunista auringonnousua; Universumille tiedoksi tämä säätoiveeni!

Jään vielä samaiselta reissulta muutamaksi päiväksi Istanbuliin, jonne mielimatkailin jo aiemmin tässä kuussa Ulkoministeriölle tuottamassani Reissaa fiksusti -juttusarjassa.

Lokakuussa minulla olisi tilaisuus lähteä Kanadaan Prince Edward Islandin saarelle, mutta erään mahdollisen luontokuvausprojektin takia en ole ihan varma, josko siirtäisin reissua tuonnemmaksi.

Marraskuun vietän Thaimaassa, jonne olen kaivannut jo ihan liian kauan! Vaikka olen välissä ehtinyt vierailla Singaporessa ja Kiinassa, kävin tässä osassa Aasiaa viimeksi yhdeksän vuotta sitten, joten sanonpahan vaan, että jo on aikakin. Tarkoitukseni on viimeistellä eräs juttusarja, mutta on minulla aikaa muuhunkin: Olen suunnitellut kuvaavani rantoja, luolia, auringonlaskuja ja -nousuja, höyryäviä ruokakojuja sekä pohjoisen mielettömän upeita luontokohteita, joista olen aivan älyttömän innoissani. Aion syödä mahdollisimman paljon ja usein, koska rakastan thai-annoksia maailman eniten.

Koska palaan kotiin vasta joulukuun puolella, ajattelin viettää vuodenlopun päivät hyasinttiasetelmien parissa omaa sähkösaunaa ja glögiä lämmittäen.

Tammikuuta odotan tottakai, kun Nordic Blogger’s Experience ottaa tuttuun tapaan paikkansa Matkamamessujen yhteydessä. Noin muutoin ensi vuodelle on tällä hetkellä luvassa vain haaveita: elokuulta peruuntunut Annapurnan vaellus, jo pitkään mielen päällä taiteillut Bolivia sekä eräs tietty vaellusreitti Vietnamissa. Jälkimmäisen olisin tehnyt jo nyt marraskuun reissulla, mutta ne mielipuolisen kauniit luontokuvauskohteet, joihin haluan ehdottomasti päästä, ovat kiinni lokakuulta joulukuulle. Otan siis revanssin alkusyksystä 2018.

Markon kanssa olemme suunnitelleet road trippiä Rieslingiin (en kestä tuota hänen keksimäänsä nimeä!), eli Saksan ja Ranskan viiniviljelmien tutkimista ja – kröhöm – maistelumatkaa. Ruokamatka Italiaankin kiinnostaisi, samoin paluu Kroatian turpeiden kala-annosten ääreen. Haluaisin myös tehdä pubireissun Lontooseen ja nähdä Marokon maustekojut.

Ja koska ihastuimme Janin ja Viivin kanssa ikihyviksi Islantiin, sovimme, että lähdemme ensi vuonna tutkimaan saaren pohjois-osissa sijaitsevia Länsivuonoja.

Kaiken maailmalle karkailun ohella aion retkeillä mahdollisimman paljon kotimaassa, käydä kalassa, lähteä Sodankylään muuttaneen ystävän luo tutkimaan Pyhäkurua ja alueen muita ihania paikkoja, kuvaamaan revontulia Inariin, Ivaloon sekä vuotuiselle valassafarille Tromsoon, ja karata jossain vaiheessa vuotta Lofooteille.

Sellaisia reissu-unelmia löytyisi tästä osoitteesta – voi kun vielä voisin toteuttaa nuo kaikki! Millaisia reissuja teillä on suunnitteilla? Minne te haluaisitte lähteä? Törmätäänkö jossain tien päällä?