Itävallan Eisriesenwelt (jääjättiläisten maa) on maailman suurin ja kertaalleen unohdettu jääluola – puolen tunnin jälkeen melko viileä, tunnin mittaisen kierroksen päätteksi jo todella kylmä. Päähän kannattaa vetää pipo ja kaulaan lämmittävä huivi, sortseilla tarkenee juuri ja juuri.
Myöskään hanskat eivät olisi olleet pahitteeksi, sillä kohmeiset kaiteet jäätivät sormenpäät.
Sisällä 40 kilometrin mittaisessa labyrintissä ei ole lainkaan valoja, ja kaikki äänet kaikuvat kumeasti. Vettä tiputtaa siellä täällä. Eteenpäin kuljetaan varovasti, öljyllä palavan valon saattamina. Jos viima puhaltaa sen sammuksiin, koputetaan edellä menevän olkapäätä ja sytytetään liekki toisen lampusta.
Kunnioitimme kuvauskieltoa, joten voitte kurkata muutamia valokuvia jääluolan sisuksista nähtävyyden viralliselta sivustolta.
You might also like
5 Comments
Luolassa on varmaan ollut aika huikeeta sisällä. Kuvauskiellot on joskus ihan hyvä juttu – ei kaikkea näkemäänsä tarvitse jakaa eteenpäin kuvien muodossa. Ja jättääpähän jotain arvelun varaan, sekä innoittaa lähtemään itse paikan päälle tarkastamaan minkälainen mesta on kyseessä 🙂
Oli kyllä! Ja olen samaa mieltä: kaikkea ei tarvitse ikuistaa kuviksi. Ja tokaisihan Nuuskamuikkunenkin eräässä jaksossa, ettei kaikkea tarvitse omistaa (tai vaikka kuvat) – riittää, että muistaa.
🙂
[…] koko Euroopan road tripimme aikanamme. Euroopan suurin jääluola Eisreisenwelt, josta kirjoitin jo aiemmin, näyttää aivan absurdilta tuon kylmää ilmaa henkäilevän kallioluolan sijaitessa […]
[…] käydään Azerbaidžanin rajalla, ja mahtuupa reissuun myös yksi kovasti odottamani luolaretki. Erästä aiempaa kokemusta rikkaampana en kuitenkaan ajatellut tällä kertaa lähteä maan alle shortsit […]
[…] koko Euroopan road tripimme aikanamme. Euroopan suurin jääluola Eisreisenwelt, josta kirjoitin jo aiemmin, näyttää aivan absurdilta tuon kylmää ilmaa henkäilevän kallioluolan sijaitessa […]