Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
No siinä on kieltämättä maisemaa toisen perään 🙂 Voi vitsi, mäkin oon taas parin vuoden tauon (yhden kesän siis) jälkeen kohta Italiassa! Alkaa matkakuume nousemaan!
Italia on kyllä niin ihana paikka, että siellä pitäisi käydä useamminkin! (:
Kyllä vuoret on niin ihania 🙂 Juurikin se perspektiivi mitä ne tuo elämään… Sitä tuntee itsensä niin pikkuruiseksi suuren vuoren huipulla, mutta toisaalta kaupunkikin näyttää ihan mitättömältä läntiltä kaiken sen suuren, upean ja mahtipontisen luonnon keskellä <3
Niin ovat! Ja olet kyllä niin oikeassa kaikessa, mitä sanoit <3
Vuoristomaisemissa vaan on sitä jotain… jotain niin kiehtovaa. Siksi varmaankin männäreissulla Uusi-Seelanti kokonaisuudessaan ja Yosemiten kansallispuisto tekivät maisemallisesti suurimmat vaikutukset meikäläisiin.
Voi juku, sulla olikin kyllä aivan upeita maisemia ihailtavina. Mekin sitten vielä joskus samoilla mestoilla, siihen saakka ihastelen kuvia kanssablogeista <3