Mietin usein, mihin kaikkialle elämä on minua johdattanut, ja ennen kaikkea, keiden kaikkien kautta elämä on minua johdattanut.

Mietin sitä etenkin kuluneen viikon aikana, jonka vietin Kairijoella vanhoja ja uusia ihmisiä tavaten, perhokalastaen, ja iltaa pitkälle seuraavaan aamuun nuotiolla viettäen. Kaikilla oli niin paljon kerrottavaa, ettei kukaan olisi malttanut nukkumaan, vaan jossain vaiheessa oli pakko. Se on kamalaa, oikeastaan aika hirveää, jättää nyt hyvä juttu kesken, sillä eihän sitä voi olla varma muistaako enää huomenna, mihin kohtaa elämässä jäi.

Nuo tutut ihmiset tekevät elämästä turvallisen ja täyteläisen, minkä vuoksi heidän luotaan aina yhtä kauheaa lähteä. Nimittäin, vaikka nautin suunnattomasti omasta ajastani, huomaan, etteivät lähdöt vuosien aikana helpota, päinvastoin: lähdöt tuntuvat koko ajan vaikeammilta, mutta viimeistään siitä tietää, että on löytänyt elämäänsä ihmisiä, joista välittää ja jotka välittävät sinusta.


Kairijoki


En kestäisi täällä ilman sinua tai teitä, enkä haluaisi täyttää yhteisiä hetkiämme puhumalla minusta vaan sinusta. Totta puhuakseni, minusta on aivan äärimmäisen kiusallista puhua itsestäni, vaikka kirjoittaa pystynkin. Silmiinkin katson aina kun kohdataan, mutta senkin ajan kun kertoisin itsestäni, kuulisin mieluummin sinusta, sillä kuten vuosien takainen tuttavuuteni Einari Stylman uusimmalla Worldwide Meditation Day -kappaleellaan laulaa, on ihan ok jäädä täällä paitsi minusta, kunhan ei jäätävä oo sinusta.

Ja niin sinun tarinasi elävät minussa, ja minä elän aina sinusta.

Ethän ikinä vaikene.


Kairijoki