En ollut käynyt Duomon katolla, enkä tilannut aivan kirkon kulman takaa löytyviä Panificio Luinin maistuvia panzerotteja. En tiennyt, että Milanossa on kaksi kanaalia, joissa vesi virtaa vauhdilla pitäen pinnan niin kirkkaana, että kanaalin pohja näkyy. En ollut nähnyt hiljaista Corso Buenos Airesia, enkä viettänyt iltaa ystävien kanssa Spritz-baarissa kera turpean lautasen ja helmeilevän Aperolin.
Sen sijaan olen aiemmin nähnyt ruuhkaisen ja pulunkakkaa täynnä olevan aukion, syönyt ylihinnoiteltua ja mautonta pizzaa, ahdistunut ruuhkaisella ostoskadulla ja lähtenyt liian aikaisin hostellille nukkumaan.
Mitä enemmän matkustan, sitä suuremmiksi silmäni avautuvat. On vain itsestä kiinni, miten asiat haluaa nähdä ja uskooko pinttyneisiin mielikuviinsa.
On asioita, joille pitää antaa toinen mahdollisuus.
Milano, haudataan sotakirves ja paiskataan kättä: myönnän olleeni väärässä.
iambassadorin järjestämä ja organisoima Pohjois-Italiaan suuntautuva BlogVillen blogimatka on toteutettu yhteistyössä Emilia Romagnan ja Lombardian alueiden matkailun edistämiskeskusten kanssa.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Upeita kuvia!!
Kiitos Terhi!
Mikä tunnelma näissä otoksissa ja sanoissa. Milano tosiaan näyttää parhaat puolensa.
Tätä minä Milanolta toivoinkin. 🙂
Duomo on kyllä komea. Sain ihastella noita samoja sen katolta avautuvia maisemia monta monta vuotta sitten muodostelmaluistelujoukkueeni kera 🙂 Olimme kisamatkalla Italiassa, joka nyt tuntuu hassulta, kun ei ihan ensimmäiseksi yhdistäisi luistelua ja Italiaa toisiinsa 😉
Niin on! Etenkin, kun itse pidän valtavasti gotiikasta tyylisuuntauksena. Ja voi, ihania muistoja sulla! Oli varmasti hieno reissu teilläkin. 🙂
Apua miten UPEITA kuvia!
Monelle turistirysälle täytyy todellakin antaa uusi mahdollisuus ja vähän poiketa siltä pääkadulta. Yleensä paikka on aivan jotain muuta, kuin sen on ensikosketuksella kuvitellut olevan.
Kiitos ihanasta kommentista Lotta, synttärisankari! <3
Mieletöntä tuolla Duomon katolla. Rupesin heti kuvittelemaan paikkaan sijoittuvia elokuvakohtauksia. 🙂
Voi juku, se vasta olisikin elokuvauksellinen paikka!
Uskomattoman hienoja kuvia ja yksityiskohtia! 🙂
Kiitos Sanna! 🙂 <3
Ihanaa, kiitos näistä kaikista mahtavista tunnelmista! Seuraava postaukseni taitaakin käsitellä heränneitä Italia-unelmia.
Ihanaa! En malta odottaa sun Italia-juttuja! <3
Ihanaa, kun voi joskus yllättyä iloisesti! 🙂 Ehkä itsekin annan vielä joskus mahdollisuuden vaikka Marseillelle, josta en tykännyt sitten yhtään joskus vuosien takaisella reilireissulla. Tosi kaunitta kuvia!
Niinpä! Ja anna kaupungille ehdottomasti toinen mahdollisuus, se saattaa yllättää. 🙂
Huikeita Milanon kuvia, etenkin nuo Duomon ekat otokset. Mulle on jäänyt vähän samanlainen ikävä kuva Milanosta, mutta oon pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että mikä vaan paikka & kaupunki voi olla ihanan vallottava, jos näkee ne itelleen oikeat paikat, ja sekä seura että sää on paikallaan – oli ne sitten mitä tahansa.
Kiitos Annika! Ja kiva kuulla, että myös sinä olet samoilla linjoilla näiden tällaisen fiilisten kanssa. 🙂
Ihanaaaaa <3 <3 Haluan Milanoon! Liian monta junan vaihtoa, mutta aivan liian vähän apertivoja sisältyy mun ja Milanon yhteiseen historiaan!
Ihana lukea välillä tällaista juttua Milanosta. Jotenkin itselle on tullut paikasta vähän valju kuva kun monet ovat arvostelleet kaupunkia ikäväksi. Ehkäpä minäkin pääsen joskus tutustumaan itse Milanoon. 🙂 Hurjan kauniita kuvat taas kerran!
Ihanasti olet osannut vangita kuviisi Milanon parhaat puolet ja seesteiset tunnelmat!
Tästä “silmien avautumisesta” edellisen matkakohteeni hotellin omistaja viisaasti sanoikin, että ” One´s destination in never a place but a new way of seeing things”.
Kuvat voisivat olla omasta postauksestani viime keväältä. Koin saman valaistumisen Milanoon. Olin ollut muutaman kerran ennen ja inhonnut sitä, vaikkakin käynyt katolla. Sinne oli päästävä uudelleen. Naviglian kanavat, hiljaisemmat kadut, pitkästä aikaa Italiassa oikeasti hyvä ruoka ja tietenkin Biagio Antonacci muuttivat myös minun käsitykseni.
Mä kyllä tykkäsin Milanosta heti ensisilmäyksellä (: Taidokkaita kuvia taas!
Kaunista, kaduttaa että en käynyt katolla.
Ensi kerralla sitten. <3