Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän

Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän

Moni teistä Kaukokaipuuta pidempään seuranneista on tullut tutuksi ideologiani kanssa siitä, mitä tulee omistamiseen.

Olen aikanaan keräillyt vähän kaikenlaista Kindermunien ohjelapuista (minulla oli niitä sadoittain, varsinainen kokoelma!) kiviin (ei lasketa niitä..), pullonkorkkeihin, neuvostoaikaisiin avaruusteemaisiin postimerkkeihin ja kirahveihin. Jälkimmäinen on aina aiheuttanut minussa kovasti sympatiaa, sillä pitkänä tyttönä on ollut aina vähän erilainen ja joukosta poikkeava.

Nykyisellään olen vain pituudestani iloinen.

“Noin siinä käy, kun tahtoo omistaa!” ~Nuuskamuikkunen

Tiedätte myös, että olen pikkulikasta saakka ihaillut Nuuskamuikkusta (tainnut aikanaan olla vähän ihastunutkin), jonka nimeä kantaa tuo blogin vähän syvällisempi kategoria. Nuuskamuikkustelua-tägin alta löytyvät kaikki, no, tuumailut. Kun aikanaa uskalsin ottaa ne mukaan, tuntuu, kuin blogi olisi vetänyt vallan kokonaan uuden ja syvän henkäisyn.

“Minun on tapana maata ja katsella niitä ennen kuin nukun ja ihmetellä kuka mahtaa asua niissä ja miten sinne pääsisi. Koko taivas näyttää niin ystävälliseltä, kun se on täynnä pieniä silmiä.”

Uskon, että kaikki lähtee kasvatuksesta ja omasta perheestä, sillä mistä muualtakaan saisi eväänsä maailmalle. Kun isän levareista soi aikanaan vuoroin Clapton ja vuoroin Cale, ihastuin kovasti Travelling Light -kappaleeseen. Niin vain tuo muisto nousi vanhemmalla iällä mieleen, ja aloin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon oma reppu painaa.

Minusta on kuoriutunut vuosien varrella melko hyvä grammanviilaaja ja pakkaaja.

Jossain vaiheessa tajusin, että ideologia on siirtynyt myös kotiini.

“Kiitoksia paljon, mutta tulin juuri ajatelleeksi miten vaarallista on rasittaa itseään liialla omaisuudella.”

Omaisuuden karsiminen ei koskaan ole ollut liian helppoa, ja painin asian kanssa edelleen. Etenkin puntaroidessani tarvitsenko muistoa matkalta vai en.

“Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.”

Matkamuistoja olen aina hankkinut melko maltillisesti, vaikka myönnettäkööt olen katsellut kaihoisasti ystävien kortti- ja magneettikokoelmia, jotka kaikessa massiivisuudessaan ovat upeita. Ei tavaran omistamisessa mitään huonoa ole, jos niistä pitää ja niille on tarkoitus, kuten vaikkapa juuri sisustuksessa. Mutta sitä, että täyttää kanahäkit tai komerot tai vintit asioilla, joita ei muista omistavansa, on minusta sellainen asia, jolla kenenkään ei kannattaisi itseään kuormittaa. Perkaamisen voi aloittaa vaikka tavaralla päivässä, tai sitten päivällä kuukaudessa. Aikaa se vie, niin kävi omallakin kohdalla. Mutta voin luvata, että se kannattaa!

Millaisia minun matkamuistoni sitten ovat? Teetä. Georgiasta ostin villasukat ja -paidan, Lontoosta tuon huivin. Lapin erämailta korjasin mukaan leukaluun, sarvet ja poron häntätupsun. Pussukka on muisto Makedoniasta, ja kuten kuvasta näkyy – tataa! – olen kantanut mukanani myös niitä kiviä. Edelleen. Mutta ne eivät ole mitä tahansa kiviä, vaan ohuet luiskat ovat muisto matkalla Fire Islandin majakalle muutaman vuoden takaiselta Nykin reissulta. Tuo kolmas kera magneetin sen sijaan on rautamalmia, jonka poimin mukaan Jussarön majakkasaarelta.

(Minun on vain pakko todistella itselleni, miksi niitä kiviä pitää edelleen keräillä.)

Ostan myös aina paikallisia mausteita, ja taskunpohjalle jää aina kolikko tai kaksi.

Tässä sitten näemme, että mihinkä se kuuluisa koira niistä karvoistaan pääsisi. Omaisuutta kertyy aina vähän jokaiselta reissulta, mutta vastavuoroisesti pyrin viemään jotain pois Fidaan tai keräyslaatikoihin. Teet ja mausteet tulee onneksi käytettyä, vaikka joskus on osunut hutiin niidenkin kanssa. Esimerkiksi Thaimaasta tuotu musta suola oli yksinkertaisesti vaan niin kamalaa, ettei sitä voinut käyttää mihinkään.

Loppuun haluan lisätä Nuuskamuikkusen ehkä hienoimman ohjenuoran elämälle ja jokaiselle grammanviilaajalle:

“Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.”

Ps. Aion jatkossakin keräillä kiviä.