Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Aivan uskomattomat maisemat! <3
Onneksi pääsit kinttusi kanssa takaisin tasamaalle. Inhottavaa, kun sattuu juuri silloin, kun ympärillä olisi niin paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää.
Hertsegovinan puolen vuoret olivat kyllä upeat <3
Kieltämättä tuo kinttu verotti aika paljon, minkä vuoksi matkan lopusta ei ole kovin montaa kuvaa. Mutta onneksi muistan ne sitäkin paremmin. 🙂
Aivan kuin olisin ollut tuolla vaelluksella kanssasi, niin elävästi tämän kirjoitit. Onneksi pääsit loppuun saakka! Hatun noston arvoinen suoritus. <3
Kiitos kauniista kommentistasi. 🙂
Upeat maisemat,ja olet kyllä sisukas sissi;D
Joskus on kai vain pakko.. 🙂 Maisemat tosiaan olivat kyllä upeat!
Auts! Se on kyllä jännä, miten alaspäin tuleminen on monesti se hankalampi osuus – ainakin, jos on yhtään taipumusta polviongelmiin. Tuttuja täälläkin. Mutta hyvä että selvisit, ja selvästi kannatti käydä 🙂
No sanoppa muuta. Tuli kyllä yllätyksenä, miten rankka tuollainen melkein parin tonnin tiputus voi olla. Polviongelmia ei ole ollut koskaan ennen, ainoastaan nyt puolimaratonien sivuseurauksina. Mutta onneksi tässä ollaan paranneltu jo sen verran kauan, että uskaltaa taas jo kunnolla maastoon. 🙂
Kaunista ei ole vain tämä tarina ja selviytyminen vaan nuo vuoret. Kiitos maailman avartamisesta jälkeen kerran.
Kiitos sinulle kauniista kommentistasi. <3
Tuo polvikipu on kyllä semmonen minkä tuolla saa joka kesä vaellusseuraksi… Kiva nähdä että suomalaisetkin löytää nykysin tiensä tänne! 🙂 Toivottavasti tuut takasin vielä monesti!
http://lolimte.blogspot.com