Minun keskuspuistoni Lakselvin tuntureilla
Lue loppuun ja viivähdä kanssani hetken verran näillä kotikyläni tuntureilla.
On vaikea uskoa, että oma keskuspuisto näyttää nykyään tältä.
Kiersimme muutama päivä sitten naapurissamme asuvan suomalaisen Annelen kanssa läheiset Porsvannetin järvet; matkaa kertyi arviolta kymmenen kilometrin verran. Tunnit tuntureilla katosivat ympärillämme aukeaviin avariin maisemiin, vaikka eihän meillä kiire ollutkaan — koirilla kaikkein vähiten. Ne kuuntelivat ensin tarkkaavaisesti ja kuopsuttivat sitten minkä kerkesivät myyrien kaivamia käytäviä nelijalkaisten makupalojen toivossa. Rauhaan eivät myöskään jääneet pari vuodenkiertoa sitten puolukkakankaalle henkensä heittäneen poron luut, kun toinen alkoi kaluta kalloa ja toinen vanhaa polvea.
Kuten yhdysvaltalainen esseisti, runoilija, filosofi ja 1800-luvun transsendentalistisen liikkeen (jossa romantiikka yhdistyy uudistukseen ja joka korostaa yksilöä, tunnetta ja luontoa) johtaja RALPH WALDO EMERSON on sanonut:
“Trust instinct to the end, even though you can give no reason.”
Täällä tuntureilla elämä on aivan toisella tapaa läsnä.
Näyttää niin taianomaiselta. <3 Voin kuvitella sen sisäisen rauhan määrän mikä tuntuu kun noita maisemia katsoo.
Täällä ihmisen on kyllä hyvä olla <3
Varastin itselleni hetken näissä maisemissa kesken työpäivän. Ikkunasta näkyy Itä-Pasilaa kaikessa harmaudessaan. Melkein itkettää, kun jossain on noin kaunista<3
Jonain päivänä sinäkin istut omassa mökkerössä ja teet töitä tuntureita katsellen. <3
[…] Elämässä parasta ovat hyvät ihmiset ja luonto. Etenkin jälkimmäinen jaksaa hämmästyttää päivä toisensa jälkeen täällä Lakselvissa, sillä suuret erämaat aukeavat jo omalta kotipihalta. Nämä kuvat sen sijaan on taltioitu kuuden kilometrin päässä sijaitsevilta tuntureilta, jotka pian peittyvät kimmeltävään kuuraan. […]