“Do not be afraid of darkness, for in darkness rests the light.”
~Erik Blomberg
Värikuvat eivät kosketa minua mustavalkokuvien lailla. Jos kehtaisin, kuvaisin vanhalla Canonin A1-filmijärjestelmäkamerallani vain mustaa, valkoista ja harmaansävyjä, ja käyttäisin maailman kiistatta parasta mustavalkofilmiä, Kodakin 400 T-MAXia.
Jos kotoa löytyisi ylimääräinen huone, rakentaisin vihdoin sen vuosia haaveilemani pimiön, jonka huuruista poistuisin ihmisten ilmoille vain kun on pakko.
Ja vaikka olen taipunut niin oranssin, punaisen kuin keltaisenkin edessä, musta korjaa väripoikkeamani aina aika ajoin turvallisille raiteilleen; musta on alter egoni, eikä mikään muu tunnu ylläni yhtä hyvältä.
Mikään muu ei tunnu kuvissa yhtä hyvältä.
Jos haluat lukea lisää valokuvauksesta, siirry tästä Valokuvaus-osioon. »
Ihan henkeäsalpaavan upeita kuvia ja kyllä, musta nyt vaan on kaunista. Sun alter ego-väri sopii sulle!
Kiitos kaunokainen! Taidetaan olla aika tummia molemmat (;
wow, veti aika hiljaseks nää kuvat. näissä on syvyyttä ja sielukkuutta (: !
<3 <3 <3 !! Olet ihana, ja kuvat myös 🙂
Niin ihania ja kauniita kuvia! Näitä voisi jäädä ihastelemaan pitemmäksin aikaa (: Nää vaan on niin mahtavia!
Aivan uskomattoman upeita kuvia! Muistutit mua taas, että on kyllä todellakin koitettava sitä filmikuvausta jossain vaiheessa ja elvytettävä taitoja! Ja pimiö…voi mikä ikävä sinne.