Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia

Meidän sukumme on ollut täynnä vahvoja naisia. Tänään aamulla heistä omavaraisin, itsenäisin, vahvin ja aivan takuulla jääräpäisin nukahti rauhallisesti pois läheisten läsnäollessa. Minä valvoin hänen vierellään edellisyön.

Mummi eli lähes koko ikänsä – kesät ja talvet – pienellä vehreällä mäellä, pienessä punaisessa junavaunusta rakennetussa mökissään, jota hän lämmitti puilla. Vesi kannettiin lähteestä. Sähkö saatiin vasta vuosien päästä aurinkokennoista, kun Tuomenmäelle tehtiin laajennus ja isompi hirsimökki. Siihen saakka radio soi pattereilla, joita vietiin aina tuliaisiksi.

Kuten vietiin myös vihreää Vitalista, sillä vihreä oli mummin lempiväri.

Radiokin oli vihreä.

Notkossa virtasi puro, josta ravustettiin. Hiivaleivät leivottiin aamulla ja kahvi keitettiin aina pannulla paitsi tässä kuvassa, kun 89v-synttäreitä oli juhlimassa niin moni.

“Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.”

~Eeva Kilpi

Nuku rauhassa, mummi metsäniitty.