“Tonite’s agenda: good friends, good vibes, getting high on energy level, and a fresh start with a new year’s meditation. Wishing you peace, love and laughter in the new year! 🙏🏻”
Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, minä muiden mukana. Vuosi 2016 oli monelle ja monella tapaa raskas – kuin jonkun erityisen ajanjakson loppu, jonka päättymistä odotettiin enemmän kuin monen edeltävän.
Tapahtumiltaan rikas ja rakas vuosi ehti mennä myös rikki: Markon murrettua lonkkansa maailmani musteni mutta onneksi vain hetkeksi, sillä käymme jo taas yhdessä lenkkeilemässä ja lenkkisaunassa uudessa kodissamme. Sitten valvoin yön rakkaan mummini vierellä, ja seuraavana aamuna hän oli muuttunut metsäniityksi. Myös siskoni sielukas ranskanbulldog Eikka nukkui pois. Tea-Mari nukkui pois.
Vaikka henkilökohtainen elämäni sujui suru-uutisia lukuunottamatta melko onnekkaasti, ystäväpiirini koki monenlaista järkytystä, mikä on surettanut minuakin. Kaikki tämä on kuitenkin myös vahvistanut tietoisuuttani siitä, millä tavoin, miten ja kenen kanssa haluan elää. Viime vuosi on opettanut ennen kaikkea sen, että aina aika ajoin on päästettävä irti. Sillä loppujen lopuksihan kaikki lähtee siitä, että pystyy rakastamaan peilikuvaansa ja olemaan sille armollinen, hyväksymään minänsä ja tunteensa, oppimaan itsestään ja käyttäytymisestään, ajatuksistaan ja elämästään – ymmärtämään, että osa on tullut vain käymään elämässämme.
Toivottakaamme kaikki jatkossakin tervetulleiksi, kun he haluavat tulla, ja antakaamme heidän mennä, kun he haluavat lähteä.
Tämä uusi aikakausi, vuosi 2017, alkoi Lauran luona hiljaisuudessa, omaa hengitystä tarkkaillen, ulkona paukkuvia raketteja tunnelmallisessa kellarikerroksessa kuunnellen. Tuossa tilassa ja hetkessä – niiden uusien ja vanhojen ystävien ympäröimänä – oli jotain taianomaista ja voimaannuttavaa. Hyvää energiaa. Hyviä enteitä, joiden toteuttaminen lähtee meistä itsestämme.
Puhdistimme ilmaa, kätemme ja mielemme, ja kirjoitimme terveiset tulevalle vuodelle. Ja kun oli minun vuoroni tutustua näihin viesteihin, nostin tahattomasti ensin oman ohjeeni ja siihen Emman vastauksen.
“Sinä tiedät jo.”
Usko itseesi ja mitä vain voi tapahtua. Olkoon vuosi 2017 kaikkien aikojen paras seikkailu!
You might also like
10 Comments
Ihana! <3
Kiitos <3
Onnellista alkanutta vuotta! Kiitos viime vuoden postauksista. Aion lukea niitä tänäkin vuonna.
Kiitos Taina ja samoin sinulle! Ja kiitos kauniista palautteestasi. <3
Mitään näin viisasta ja kaunista en ole lukenut aikoihin <3
Kun minä menen, en muutu metsäniityksi. Vaikka houkutteleva ajatus tuokin. Muutun mustarastaaksi. En halua että kukaan kokee velvollisuudekseen käydä katsomassa kiveä kalmistossa, mutta toivon että läheiseni muistavat minut valoistuvina kevätiltoina kun mustarastas laulaa, ja valo voittaa pimeyden.
Voi kiitos Johanna! Sinun sanomanasi tuo tuntuu erityisen ihanalta. <3
Mustarastaan laulu on kaunista - yhtä ihanaa kuin kapustarinnan haikea viserrys. Ja luontoon ja lentoon sinä todella kuulut. Kiitos tästä kauniista ajatuksesta vuoden ensimmäisenä maanantaina!
Kiitos ajatuksista, kiitos tarinoista ja kuvista!
Kiitos! Ja kiitos sinulle kauniista sanoistasi ja tarinoistasi – ne ovat viihdyttäneet minua kovin.
Kiitos itsellesi <3. Ja veikkaanpa muuten, että "Sinä tiedät jo" on kirjoitettu huvilan emännän käsialalla. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi, hyvillä viboilla.
Eikä! Vielä parempaa <3 Kiitos aivan ihanasta illasta. Tästä jatketaan <3