★ KIRJEITÄ NAANTALISTA: Kaupallinen yhteistyö VisitNaantalin ja VisitArchipelagon kanssa

Reissullani satoi, käsi ylös kuka yllättyi. Tällä kertaa edes kuuluisa Naantalin aurinko ei pelastanut.

Te seikkailujani pidempään seuranneet olette saaneet lukea kuinka nuo matalalla maleksivat, niskaan nyyhkyttävät ja niistävät pilvet seuraavat minua kaikkialle – sama sen väliä, olenko Suomessa vai missä. Se ei kuitenkaan harmita, vaan päinvastoin on mitä toivotuin sääilmiö. Sateella nimittäin (tämänkin te pidempään Kaukokaipuuta lukeneet tiedätte) kaikki on kauniimpaa: luonto herää henkiin ja sen sävyt voimistuvat, ja myös tuoksut tulvivat esiin.

Olen varma, että teistä jokainen tunnistaa asfaltin tuoksun sateen jälkeen. Siinä on jotain suloista ja tuttua, ehkä muisto lapsuudesta ja siitä, kuinka sai luvan kanssa juosta kumisaappat jalassa pihalle hyppimään lätäköihin ja kaivamaan puroja hiekkatien reunaan.

Tai ehkä se tuo mieleen ne Tavastian katoksen alla nahkatakissa värjöttelyt myöhäisillan hetket keikkojen jälkeen, kun ei olisi halunnut lähteä kävelemään ja kastelemaan conversejaan, sillä taksiin ei ollut varaa.

Mutta kyllä Naantali vie tuoksuissa tällä kertaa pisimmän korren.


Naantali

Naantali


Kun Naantalin vanhassa kaupungissa sataa, lautarakennukset kastuvat. Silloin kaikkialla tuulahtaa märkä puu, jonka muistojen herättämät mainingit vyöryvät ylitseni palauttaen minut hetkiin, joita en muistanut.

Tämä tuoksu on mökkilaituri, lapsuuden kesä, sauna, meri, veneily, suolainen iho ja suudelma, raikas pirskahdus poskipäille, sekä toisen kanssa jaettu sateenvarjo.

Tämä tuoksu on niin monta erilaista muistoa, vain tunteena kaikille sama.


Naantali


Tuo tuoksumuisto oli ensimmäinen ja väkevin huomioni, jonka tein, kun kävelin perjantai-aamuna vielä hiljaisella Mannerheiminkadulla muiden ollessa päivätöissä ja sateelta suojassa toimistohuoneissaan, putiikkien ovien takana, leipomassa, tai järjestelemässä kirjahyllyjä – kuka ylipäätään missäkin. Pääasia että minä sain olla täällä, eikä sade haitannut, sillä sää on vain varusteista kiinni.

Naantalissakin.


Naantali

Naantali

Naantali

Naantali

Naantali

Naantali


Vedin siis sadetakin hupun nyörit tiukemmalle, ja otin suunnakseni Rakkaudenpolun ja Kuparivuoren, joiden näköaloja minulle oli kehuttu. Olin lukenut, että Rakkaudenpolun historia juontaa juurensa aina 1920-luvulle asti, jolloin Kuparivuoren päällä sijaitsi pieniä viihtyisiä paviljonkeja, niin sanottuja pussauskoppeja. Tuohon maailmanaikaan venäläiset upseerit saivat monen Naantalin neidon pään pyörälle, ja loput varmaan arvaattekin: julkisia hellyydenosoituksia ei katsottu hyvällä, joten mikä olisikaan ollut parempi paikka kuherrella kuin suojassa Kuparivuoren kallioilla.

Sinne minäkin olisin mennyt.

Pussauskoppeja täällä ei enää ole, mutta maisemat ovat pysyneet ennallaan.


Naantalin Kuparivuori

Naantalin Kuparivuori

Naantalin Kuparivuori

Naantalin Kuparivuori

Naantalin Kuparivuori

Naantalin Kuparivuori

Naantalin matkavinkit

VisitNaantalin verkkosivut
★ VisitNaantali Instagramissa / Facebookissa
Naantalin nähtävyydet
Naantalin saaristo