Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Vaellus ja retkeily
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Mikään tässä elämässä ei ole niin arvokasta kuin elää oman näköistään elämää. Ei mikään <3
Sinä sen sanoit, taasen kerran <3
Eipä sitä muuta tarvii kuin sen minkä tarvii 🙂
Se on juuri näin <3
Ihana teksti ja ihanaa ylipäätään, että olet löytänyt paikkasi. <3
Täällä oman pysäkin löytyminen vielä antaa odottaa, mutta myös etsiminen on ihan kivaa aikaa. 🙂
Minustakin! Niin monen juostun vuoden jälkeen olen viimein perillä. Pysähtynyt. Se tuntuu ihanalta. Mutta siihen vaikutti omalla kohdalla myös suuresti sen oikean ihmisen löytäminen rinnalleen. <3
Ja olet oikeassa, etsiminen on ihanaa ja innostavaa. Joku päivä se vielä huipentuu sinullakin. 🙂
Kiitos kannustavista sanoista. 🙂
Mä voisin tulla kylään! Milloin saa tulla?
Halaus täältä kerrostalomaisemista <3
Tule koska vain, en minä täältä ole mihinkään lähdössä! Kevät ja kesä on ihan nurkan takana myös, ja täällä on vaikka ja mitä mahdollisuuksia liikkua ja ulkoilla. <3
[…] aamuna hiljaisena herättyäni joskus viiden jälkeen virkeänä tuttavani Marinellan blogia. Hän teki minun silmissäni aikamoisen elämänmuutoksen ja muutti kauas Norjaan luonnon ja rauhan […]
[…] pariin tai kirjoittaa aamusta iltaan tietokoneen ääressä, jos siltä tuntuu. Halusin elämän, jossa voisin olla juuri sitä, mitä tahdoin olla. (Muuten, tuo artikkeli on saanut aikaan hurjan paljon reaktioita ja jakoja, kiitos niistä ja […]