Pieniä paloja Berliinistä

Vanhempiaan kannattaa kuunnella: sano kyllä hammasraudoille
ja aloita samana syksynä saksan opinnot.

Nimittäin joka kerta, kun käyn väläyttämässä suosikkikaupungilleni Berliinille ala-asteen neljännellä luokalla oikomaan aloitettua hymyäni, tulen hieman onnellisempana tyttönä takaisin. Ylpeänä siitä, että hatara kielipääni herää joka kerta virkeämpänä ja että Euroopan elävimmästä kaupungista löytää aina jotain uutta ja ihmeellistä. Kuten nyt vaikkapa ne hylätyt rakennukset. Tähän saakka reissaamassani maailmassa ei ole montaa kaupunkia, johon haluaisin palata takaisin heti, kun kone nousee ilmaan kohti Helsinkiä. Berliini on sellainen.

Aurinkoa, sadetta, juhlia ja katuravintoloita, kissanpyjamahostelli, hassuhattuisia miehiä, kylmää kirsikkaportteria, saksalaisia herkkuja, jättiäläismäisiä saippuakuplia, karheita ja värikkäitä pintoja, hylätty huvipuisto ja juna-asema ja jäätelötehdas. Hymyileviä ihmisiä ja iloisia lapsia. Ajatuksia. Siinä esimakua tulevista postauksista.