Tarina juoposta matkalaisesta
LEO TOLSTOI on kirjoittanut lyhyen tarinan juopoista. Sen voisi kääntää meidän matkalaisten kielellä näin:
“Jokainen, joka kertoo tarinan, olipa se tarina millainen hyvänsä ja joka sen muille kertoo, olipa se tarina kuinka jännittävä tai tavallinen tai mistä päin maailmaa tahansa, on osuuttaan luomassa mielikuvia ja unelmia.
Hän kertoo tarinan niille, jotka eivät vielä pääse matkalle ja joita ei sopisi liikaa innostaa, sillä he kuitenkin menevät ja tekevät saman: lähtevät matkalle.”
Mutta mikä se olisikaan hienompi tunne, kuin pakata reppunsa seuraavaa seikkailua varten.
Ehkä se, kun voi taas kohta palata takaisin kotiin. Ja sitten lähteä taas.
Ja siinä on meidän matkailijoiden kiertokulku, kiertomatka ja matkan määre: lähteä aina uudestaan ja palata hetkeksi taas mennäkseen.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Oon vähän tylsä kun sanon aina vaan että ihana <3 Mutta kun oot niin ihana ja sun tekstien tunnelma vie mennessään – koska sekin on ihana 😀
Ihana tumma tunnelma näissä kuvissa! 🙂
Upeita kuvia! Ja tarina meni ihon alle. Ihana!
Sinä sen Nella taas sanoit! 🙂 Näitä sun tekstejä kun lukee viimeiseksi illalla nukkumaan mennessä ja ensimmäiseksi aamulla herätessä, ei päivä voi olla kovin huono.
Ihanasti kylmät väreet tämän kirjoituksen myötä. Kiitos!